skip to main |
skip to sidebar
WIP: Pondeminium-paita synttärisankarille
Syntymäpäivä: Lauantaina 16. helmikuuta
Paidan (valmiin) luovutuspäivä vastaanottajalle: 16. helmikuuta
WIP: Pondeminium sweater for a birthday boy Birthday: Saturday, February 16 The date said WIP should meet it's receiver as a FO: Saturday, February 16
Paita torstaina 14. helmikuuta kello 15: State of the sweater on Thursday, February 14, 3 p.m.:
Joo, se on nurinpäin, ei kiinnitetä siihen huomiota. Olin juuri saanut olkasaumat valmiiksi.
Yes, it's turned over, pay no attention to that. I had just finished the three needle bind-off for the shoulder seams.
Neuloja torstaina 14. helmikuuta: hermostunut State of the knitter on Thursday, February 14: anxious
Saas nähdä, miten käy. Neuleen tilaan on vaikuttanut neulonnan yllättävä häiriintyminen opiskelun ja töiden takia, mutta eniten kuitenkin se, että yksi täydellinen neulomisviikonloppu meni hukkaan, koska lanka (jota tarvittiin enää kahdella kerroksella...) oli väärässä kaupungissa. Lisäjännitystä tänään toi uhka langan loppumisesta ennen kuin kaulus on valmis. Jos neuloo nopeammin, riittääkö lanka pidempään?
Eihän tässä muuten niin kiire olisi, mutta huomenna pääsen neulomaan lähinnä niiden kahden tunnin aikana, jotka istun junassa. Junasta menen suoraan teatteriin, ja ilta menee niissä merkeissä (mikä on kyllä tosi hauskaa, en valita yhtään).
Ja muuten inhoan silmukoiden poimimista.
We'll see what happens. The current situation is partly caused by studies & work unexpectedly reducing the time for knitting, and partly (or greatly; I lost an entire knitting-weekend) because one ball of yarn - it was a crucial one - was in a wrong city. To make it even more exciting, today it seems there might not be enough yarn for the collar. If you knit faster, will there be enough yarn then?
And for the record, I hate picking up stitches.
Ai mitä nuo vaaleanvihreät keot ovat? No sammakoita tietenkin! Viime aikoina olen neulonut paitsi sammakoita, myös käärmeitä, vesikirppuja ja ankkoja. Hauskaa!
Kummipoikani (siskon poika) täyttää kaksi vuotta helmikuussa, ja neulon hänelle lahjaksi Jen Smallin Pondemonium-villapaitaa. Tällä hetkellä suurin osa vartalosta on valmis, ja minulla on vielä melkein kuukausi neulonta-aikaa jäljellä, joten tämä synttärilahja saattaa valmistua ajoissa! (Olen itse siitä aika yllättynyt.)
Ihastuin malliin ensi näkemältä, koska siinä on eläimiä ja se perustuu hauskaan lastenlauluun (mikä vielä parempaa, lauluun, jota Suomessakin lauletaan). Pelkäsin alkuun, että kahdella värillä neulominen (onko se oikeastaan kirjoneuletta?) olisi vaikeaa, koska tähän mennessä ainoa kokeiluni sillä saralla ei ollut kovin onnistunut... Mutta olen ihan tyytyväinen työni jälkeen, ja höyrytys toivottavasti hoitelee loput. Onneksi villapaidan saa neuloa melkein kokonaan pyöröpuikoilla, myös hihat.
Pidin pientä taukoa neuleen kanssa, sillä en millään uskonut, että se mahtuu kummipojalle. Ohjeen suurin koko on nimittäin 18 kk, ja kummipojalla on kuukausia täynnä melkein 24. Ehkä kummipoikani on kääpiö, mutta vaikuttaisi siltä, että puolitoistavuotiaan villapaita voisi mahtua pojalle vielä ensi syksynäkin. Sen parempi, sillä en oikeastaan halunnut laskea seuraavaa kokoa, vaikka se ei olisikaan vaatinut kuin hiukan vaivaa. :)
Neulonkin varmaan tiiviisti tätä paitaa seuraavat viikot, mutta jos aurinko paistaisi, voisin vaikka kuvata vähän lankaa...
Guess what those light green mound-shaped things are? Frogs, of course! Lately I've been knitting not only frogs, but snakes, bugs and ducks as well. Great fun!
My nephew will be two in February, and I'm knitting him a Pondemonium sweater by Jen Small. At the moment I've already knit most of the body, and I still have almost a month knitting time left. So this birthday present might actually be finished on time! (I'm a bit surprised myself.)
I really really like this pattern, and what's not to love in a sweater with the aforementioned animals involved and which is inspired by a funny children's song (we sing it in Finnish too, and I liked it as a kid myself). I was a bit worried since this is my first attempt in stranded colourwork (well, I did try it once before but that really didn't work out), but I wanted to knit this sweater terribly. And the fact that it's almost completely knit in round makes things a lot easier. I'm pretty satisfied with my work so far, and a little steaming should do the rest.
I actually took a little time out with the sweater, since I had to do some measuring before I was ready to go on. You see, the largest size the pattern is given in is 18 months. But even though my nephew is 24 months, the sweater seems to be big enough (and I mean the measurements in the pattern, so it's not just my gauge being way off) for him to use now and probably next autumn too. All the better for me, I didn't have to calculate anything... Though I'm beginning to wonder if my nephew is a midget.
I'll be working on Pondemonium the next couple of weeks. I hope the sun shows up though, I've got some yarn to photograph...
Monet kiitokset edelliseen postiini kommentoineille! Olen vähän hämmentynyt, että täällä joku vielä käy, mutta on mukavaa että muutama lukija löytyy. :)
Ajattelin esitellä teille uusimman aloittamani neuleen. Lomailin entisessä kotikaupungissani Helsingissä, aivan lähellä Käsityöliike Priimaa, ja kun huomasin Priiman laajentaneen, minun piti tietysti mennä siellä käymään. Ja aivan ihania, minulle ennennäkemättömiä lankoja sieltä löytyikin! Ihan ensimmäisenä ostin kaksi kerää freedom spirit -lankaa punasävyisenä. Olisin halunnut ostaa jokaista sävyä....
Palasin vielä lauantaina Priimaan. Liikkeessä on myynnissä Hobboksin kirjoja, mikä johti siihen, että Lynne Barrin Knitting New Scarves lähti mukaani. Siitä lähtien kun Kaisa esitteli kirjan blogissaan, olen haaveillut samasta huivista joka Kaisalla on tekeillä, Drifting Pleats -huivista. Kirjassa on useampikin hauska huivimalli, vaikka toki sellaisiakin, joita en varmasti koskaan neulo. Malleissa on lähdetty liikkeelle muodosta, itse neulepinta on monissa helppoa ainaoikeaa tai sileää neuletta. Hauska idea.
A while ago Kaisa blogged about Lynne Barr's book Knitting New Scarves, and I've been dreaming of Drifting Pleats scarf ever since (the one Kaisa's knitting). So I bought the book last week. There are several great patterns in the book, although there are some I'll never knit too. The patterns focus on shape, which is a nice idea, and they're pretty easy to knit - most of them use garter or stocking stitch.
Ensimmäisenä puikoille ei päässyt Drifting Pleats vaan Aria em. freedom spirit -langasta. Ihan ensiksi aloitin toisella huivilla, mutta siinä lanka ei päässyt aivan oikeuksiinsa, ja tämä lanka on niiiin ihanaa että sitä en voinut sallia. Freedom spirit on 100 % villaa, ja todella pehmeää.
Lanka on löyhäkierteistä ja kuulemma huopuu hyvin. Ja ne sävyt... olen ihan rakastunut. Katsokaapa lähempää:
En ollut ihan vakuuttunut noista reunaröyhelöistä, enkä ole vieläkään, mutta se, että huiviin on saatu inspiraatio merilevästä saa minut suhtautumaan röyhelöihin myötämielisemmin. :) Kuulostaa oudolta... mutta johtuu ehkä siitä, että halusin meribiologiksi aikoinaan.
The first pattern I decided to try isn't Drifting Pleats though. Instead I cast on for Aria, simply beacause I want to use my use my recent purchase, freedom spirit. I'm in love! Freedom spirit is 100 % wool, super soft yarn. I wanted to buy it in every colourway available.... Just look at those hues! I'm not 100 % sure with the ruffles; I'm not ruffly girl at all. But the fact that Lynne Barr was inspired by a seaweed makes ruffles more acceptable, even great in my book. Sounds odd, I know - but it might have something to do with the fact I wanted to be a marine biologist. :)
Käsityöblogini on ollut heitteillä kauan. Suurin syy ei suinkaan ole toinen blogini, vaan se, että käsitöitä ei yksinkertaisesti ole juurikaan syntynyt menneen vuoden aikana. Vuoteen 2007 mahtui monenlaista, suuri osa ikävää, eikä käsitöille ollut tilaa. Jostain syystä mitä huonommin voin, sen vähemmän minun tekee mieli tehdä jotain käsillä - toisin kuin niillä ihmisillä, joiden oloa esim. neulominen helpottaa ja rauhoittaa ainakin väliaikaisesti. Keittiöpsykologiminä sanoo, että se johtuu käsityötuntien traumoista: koska meni kauan ennen kuin uskoin, että mahdollisesti voin oppia neulomaan, kadotan käsityöitsetuntoni aikoina jolloin itsetunto on muutenkin maassa.
Oli miten oli, joululoman aikana sain rauhassa neuloa ja nyt en malttaisi taas laskea puikkoja käsistäni. Kesken on useampi työ, joten toivon, että neulomismieliala pysyy korkealla! Koska musta lammas ja lankavarasto muuttivat syksyllä uuteen kaupunkiin, neulomiselle löytyy varmaan aikaakin sosiaalisen elämän puuttuessa. :)
It's been a long since I last wrote an entry here. The main reason for lack of posting is not my other, non-crafty blog, but the fact that I've done almost nothing the past year. 2007 was a pretty tough year for me, and the worse I feel the less I feel like knitting something. I'm not one of those people who at times of stress feel crafting helps; I blame my school teacher, for it took me a lot of time to believe I can even learn to knit. So now, whenever my self esteem is really low, I just can't knit (or crochet, or sew). I'm my own psychologist, you see. :) During the holidays I got the chance to spend a lot of time knitting, and I must say I can't seem to stop now. There are some things in the works, so let's hope I won't stop...
Kuvassa ainoa neule, joka on valmistunut sitten helmikuun (virkattua mörvelömyssyä ei nyt lasketa). Lankesin lankaan (Seitsemän veljestä) kun värit tuntuivat niin herkullisilta kaupassa. Lanka halusi sukiksi syyskuussa synttäreitään juhlineelle ystävälle - tosin paketti lähti vasta viime viikolla. On se kumma miten sukat neuloutuvat kuin itsestään kakkossukan kantalapun ohi, ja sitten jämähtävät kuukausiksi....
Mallineule sama kuin Thuja-sukissa (halusin helppoa neulottavaa mutta en IHAN perussukkia). Olen tyytyväinen tuohon varren suuhun, jossa luodut silmukat tekevät erivärisen kerroksen ennen ensimmäistä raitaa. Sukkien saaja on ihminen, joka pettyisi, jos olisin neulonut raidoituksen samalla lailla molempiin sukkiin.:)
These socks are the only thing I've knit since February (in addition I crocheted a hat, which is hidden deep in my closet ....enough said). I had to get the self-striping yarn (Finnish) because I liked the colours, and the yarn wanted to be socks for a friend who had her birthday in September. She'll get the socks in the mail tomorrow, I hope - strange how quickly they were done past the second heel turn, and how very long it took to finish them.
Pattern from Thuja socks, as I wanted something easy but not just plain old stockinette. I like the cast-on edge, because I managed to cast-on so that the stitches make a round in a different colour than the first stripe. The recipient is the kind of person who'd be disappointed if I gave her too exactly similar socks. :)
Viimeaikaiset näpertelyni: siskon synttäri- ja nimipäiväkortit. Kristina sai lintukortin ekan version, mutta sitä ei tullut skannattua. Ja korteista tulee tosi huonoja valokuvia, ainakin minulla.
My crafts of late: a birthday card (the first one) and another card for sister. Lovely Kristina got the first version of the bird card, but I didn`t have time to scan it. And cards really do not photograph well.
Olen aika tyytyväinen siskon synttärikorttiin (ylempi), koska en ole juurikaan askarrellut kortteja. Ja nättien paperinpalojen säilyttäminen näköjään kannattaa: taustan paperi on vanhasta Noa Noan mainosvihkosesta!
Ostin myös ensi kerran kortintekopaketin Tiimarista. Kuten sanottu, en ole mielestäni vahvimmillani korttien tekemisessä, ja jotenkin vastustan settejä, joissa on tarvikkeet ja ohjeet tietynlaisiin kortteihin (tietysti moni käyttää settejä tehdäkseen jotain ihan muuta kuin ohjeissa, eikä siinä ohjeiden seuraamisessakaan mitään pahaa ole - saan vain joskus tyhmiä päähänpinttymiä...), mutta kuvan nainen (Suomen kuvalehdestä vuodelta 1951) tarvitsi ehdottomasti timanttikorvakorun. Muuten kortti on use what you`ve got -hengessä tehty; ruusut on leikattu pari vuotta vanhasta Ikean kankaasta.
I`m pretty pleased with sister`s birthday card, considering I`m not really a card-making person. It also shows that there`s some sense in saving pretty scraps of paper etc.: the paper in the background is from an old Noa Noa catalogue. I also bought a card making kit for the first time. As I said, I haven`t really thought I have what it takes to make beautiful cards, and I have something against the kits that give you material and instructions for a certain kind of card (not to say you can`t use them differently, of course, and probably many do; and there`s no harm in following the rules either - I just get these funny ideas). But the lady (cut from a 1951 magazine) just had to have a diamond earring. Otherwise I pretty much used what I got: the roses are cut from a piece of Ikea fabric, bought some years ago.
Kakkua, olkaapa hyvä! Juhlin uuden blogini alkua. Kurkistakaa tänne! Aion edelleen jatkaa tämän blogin parissa, mutta olen jo jonkin aikaa harkinnut toisen perustamista. Ensimmäisestä postista uudessa blogissa käy ilmi miksi.
Here, have some cake! I`m celebrating my brand new blog. Go and take a peek! I`ll still update this one, but I`ve been thinking of starting another for a while ...well, in the first post there I`m rambling about the reasons why so I won`t do it again here.
Jokin aika sitten kävin Porvoossa, ja Tee- ja kahvihuone Helmen ohi kulkiessani huomasin herkullisen näköisiä kakkuja ikkunassa. Kakut ovatkin kaikki tehty kankaasta, nauhoista ja pitsistä! Ne ovat niin hauskoja, että halusin näyttää ne myös teille. Ikävä kyllä en kirjoittanut taiteilijan nimeä ylös. Kadun myös sitä, etten poikennut Helmeen kahville, mutta olin ihan ähkyssä etanoistaan kuuluisan Timbaali-ravintolan herkuista (en tosin syönyt etanoita). Täytyy mennä käymään kahvilla joku toinen kerta!
A while ago I visited Porvoo, a small old town near Helsinki. Walking past Tea and coffee room Helmi in the old town I noticed these cakes displayed in their window. They look delicious and are all made of fabric, ribbons, lace and such! I liked them so much I wanted to show them to you too. Unfortunately I didn`t write down the name of the artist, and can`t remember who it was. I also regret of not going to have a cup in Helmi, but I was too stuffed from a delicious meal in Timbaali, the restaurant famous for it`s escargots (didn`t eat them though). I`ll have to go back for coffee some day.
Ja sitten lisää hyviä uutisia: minun tekee taas mieli neuloa! Saa nähdä, milloin saan aikaan jotain, mutta ainakin olen saanut jonkinlaisen inspiraation. Syynä siihen on neuleblogien kahlaaminen - joten kiitos inspiraatiosta kaikille teille!
And then some more good news: I`m inspired to knit again! Don`t know when I`ll get to it, but at least I feel like it again. That`s what reading through a bunch of blogs does to you - thanks for inspiration, everyone!
Tässä on Laban. Laban saapui luokseni Tanskasta, ja viimeisen kuukauden olemme opetelleet tuntemaan toisemme. Ystävystyminen on ollut oikein hauskaa - Laban on erittäin hienotunteinen ja mukava vieras. Päivät hän viettää ottaen torkkuja keltaisessa nojatuolissani ja lueskellen, vaikka kirjahyllystäni löytyy kuulemma harmillisen vähän koira-aiheista kirjallisuutta. Laban on kuitenkin hyvillään siitä, että asun lähellä puistoa jossa käy paljon koiria. Pidämme molemmat paljon hyvästä kahvista, ja luulen, että meillä tulee olemaan hauskaa kun esittelen Labanille Helsingin kahviloita! (Laban juo mielellään espresson iltapäivisin, minä taas pidän enemmän cappucinosta.)
This is Laban. He arrived from Denmark a month ago and we`ve been getting to know each other since. I can tell you it`s been a pleasure! He`s a very amiable character and doesn`t make much noise. In the afternoon while I`m at work he usually naps in my yellow armchair or maybe reads a little - though he thinks I have too little dog-related literature in my bookshelf. The small park near me is visited by a lot of dogs, which pleases Laban immensely. Just like me, Laban loves a decent cup of coffee. We`ll have lots of fun checking out the cafes in Helsinki! (Laban enjoys an espresso in the afternoon, while I prefer cappucino.)
Koti-ikävä vaivasi Labania - hän kaipaa tanskalaisia makkaroita - joten ilahduttaakseni häntä vein hänet tämänhetkiseen suosikkikahvila/baariini smoothielle. Makkaroita sieltä ei tosin saanut.
Laban was feeling a little homesick - he says he misses Danish pölser* - so to cheer him up I took him for a smoothie to my favourite (at the moment) cafe/bar (link in Finnish, but with some photos - I love the pink/green combo). No pölser there, though.
*Sorry for not figuring out how to make a Danish ö appear
Jokin aika sitten sovimme vaihdosta Kristinan kanssa, ja minä sain Labanin, joka on juuri niin ihana kuin Kristinan neulomat koirat valokuvissa! Labanin mukana saapuivat Kristinan tekemät kortit. Tuntuu uskomattomalta, että Kristina näki kaiken kiireensä keskellä näin paljon vaivaa, minä kun vain lähetin pari Muumi-astiapyyhettä ja vähän muuta Muumitavaraa. Kristinan blogista näkee, mitä pyyhkeistä ym. on tullut - on jännittävää nähdä lähettämäni paketin sisältö ihan uudenlaisena!
A while ago I agreed on a little swap with Kristina, and I got Laban, who`s every bit as wonderful as her knitted dogs look like in the photos! Together with him came the two lovely cards below. It`s too much, really - all I did was send some Moomin dishtowels and some other Moomin stuff (have a look at all the great things she`s made out of them - it`s so exciting to see it!). I feel spoiled. Thank you so much, Kristina!
