Pieni sammakko - A little green frog

Ai mitä nuo vaaleanvihreät keot ovat? No sammakoita tietenkin! Viime aikoina olen neulonut paitsi sammakoita, myös käärmeitä, vesikirppuja ja ankkoja. Hauskaa!

Kummipoikani (siskon poika) täyttää kaksi vuotta helmikuussa, ja neulon hänelle lahjaksi Jen Smallin Pondemonium-villapaitaa. Tällä hetkellä suurin osa vartalosta on valmis, ja minulla on vielä melkein kuukausi neulonta-aikaa jäljellä, joten tämä synttärilahja saattaa valmistua ajoissa! (Olen itse siitä aika yllättynyt.)

Ihastuin malliin ensi näkemältä, koska siinä on eläimiä ja se perustuu hauskaan lastenlauluun (mikä vielä parempaa, lauluun, jota Suomessakin lauletaan). Pelkäsin alkuun, että kahdella värillä neulominen (onko se oikeastaan kirjoneuletta?) olisi vaikeaa, koska tähän mennessä ainoa kokeiluni sillä saralla ei ollut kovin onnistunut... Mutta olen ihan tyytyväinen työni jälkeen, ja höyrytys toivottavasti hoitelee loput. Onneksi villapaidan saa neuloa melkein kokonaan pyöröpuikoilla, myös hihat.

Pidin pientä taukoa neuleen kanssa, sillä en millään uskonut, että se mahtuu kummipojalle. Ohjeen suurin koko on nimittäin 18 kk, ja kummipojalla on kuukausia täynnä melkein 24. Ehkä kummipoikani on kääpiö, mutta vaikuttaisi siltä, että puolitoistavuotiaan villapaita voisi mahtua pojalle vielä ensi syksynäkin. Sen parempi, sillä en oikeastaan halunnut laskea seuraavaa kokoa, vaikka se ei olisikaan vaatinut kuin hiukan vaivaa. :)

Neulonkin varmaan tiiviisti tätä paitaa seuraavat viikot, mutta jos aurinko paistaisi, voisin vaikka kuvata vähän lankaa...


Guess what those light green mound-shaped things are? Frogs, of course! Lately I've been knitting not only frogs, but snakes, bugs and ducks as well. Great fun!

My nephew will be two in February, and I'm knitting him a Pondemonium sweater by Jen Small. At the moment I've already knit most of the body, and I still have almost a month knitting time left. So this birthday present might actually be finished on time! (I'm a bit surprised myself.)

I really really like this pattern, and what's not to love in a sweater with the aforementioned animals involved and which is inspired by a funny children's song (we sing it in Finnish too, and I liked it as a kid myself). I was a bit worried since this is my first attempt in stranded colourwork (well, I did try it once before but that really didn't work out), but I wanted to knit this sweater terribly. And the fact that it's almost completely knit in round makes things a lot easier. I'm pretty satisfied with my work so far, and a little steaming should do the rest.

I actually took a little time out with the sweater, since I had to do some measuring before I was ready to go on. You see, the largest size the pattern is given in is 18 months. But even though my nephew is 24 months, the sweater seems to be big enough (and I mean the measurements in the pattern, so it's not just my gauge being way off) for him to use now and probably next autumn too. All the better for me, I didn't have to calculate anything... Though I'm beginning to wonder if my nephew is a midget.

I'll be working on Pondemonium the next couple of weeks. I hope the sun shows up though, I've got some yarn to photograph...

Puikoilla - On my needles

Monet kiitokset edelliseen postiini kommentoineille! Olen vähän hämmentynyt, että täällä joku vielä käy, mutta on mukavaa että muutama lukija löytyy. :)

Ajattelin esitellä teille uusimman aloittamani neuleen. Lomailin entisessä kotikaupungissani Helsingissä, aivan lähellä Käsityöliike Priimaa, ja kun huomasin Priiman laajentaneen, minun piti tietysti mennä siellä käymään. Ja aivan ihania, minulle ennennäkemättömiä lankoja sieltä löytyikin! Ihan ensimmäisenä ostin kaksi kerää freedom spirit -lankaa punasävyisenä. Olisin halunnut ostaa jokaista sävyä....

Palasin vielä lauantaina Priimaan. Liikkeessä on myynnissä Hobboksin kirjoja, mikä johti siihen, että Lynne Barrin Knitting New Scarves lähti mukaani. Siitä lähtien kun Kaisa esitteli kirjan blogissaan, olen haaveillut samasta huivista joka Kaisalla on tekeillä, Drifting Pleats -huivista. Kirjassa on useampikin hauska huivimalli, vaikka toki sellaisiakin, joita en varmasti koskaan neulo. Malleissa on lähdetty liikkeelle muodosta, itse neulepinta on monissa helppoa ainaoikeaa tai sileää neuletta. Hauska idea.





A while ago Kaisa blogged about Lynne Barr's book Knitting New Scarves, and I've been dreaming of Drifting Pleats scarf ever since (the one Kaisa's knitting). So I bought the book last week. There are several great patterns in the book, although there are some I'll never knit too. The patterns focus on shape, which is a nice idea, and they're pretty easy to knit - most of them use garter or stocking stitch.

Ensimmäisenä puikoille ei päässyt Drifting Pleats vaan Aria em. freedom spirit -langasta. Ihan ensiksi aloitin toisella huivilla, mutta siinä lanka ei päässyt aivan oikeuksiinsa, ja tämä lanka on niiiin ihanaa että sitä en voinut sallia. Freedom spirit on 100 % villaa, ja todella pehmeää.
Lanka on löyhäkierteistä ja kuulemma huopuu hyvin. Ja ne sävyt... olen ihan rakastunut. Katsokaapa lähempää:



En ollut ihan vakuuttunut noista reunaröyhelöistä, enkä ole vieläkään, mutta se, että huiviin on saatu inspiraatio merilevästä saa minut suhtautumaan röyhelöihin myötämielisemmin. :) Kuulostaa oudolta... mutta johtuu ehkä siitä, että halusin meribiologiksi aikoinaan.


The first pattern I decided to try isn't Drifting Pleats though. Instead I cast on for Aria, simply beacause I want to use my use my recent purchase, freedom spirit. I'm in love! Freedom spirit is 100 % wool, super soft yarn. I wanted to buy it in every colourway available.... Just look at those hues! I'm not 100 % sure with the ruffles; I'm not ruffly girl at all. But the fact that Lynne Barr was inspired by a seaweed makes ruffles more acceptable, even great in my book. Sounds odd, I know - but it might have something to do with the fact I wanted to be a marine biologist. :)

Pitkästä aikaa - Long time no see

Käsityöblogini on ollut heitteillä kauan. Suurin syy ei suinkaan ole toinen blogini, vaan se, että käsitöitä ei yksinkertaisesti ole juurikaan syntynyt menneen vuoden aikana. Vuoteen 2007 mahtui monenlaista, suuri osa ikävää, eikä käsitöille ollut tilaa. Jostain syystä mitä huonommin voin, sen vähemmän minun tekee mieli tehdä jotain käsillä - toisin kuin niillä ihmisillä, joiden oloa esim. neulominen helpottaa ja rauhoittaa ainakin väliaikaisesti. Keittiöpsykologiminä sanoo, että se johtuu käsityötuntien traumoista: koska meni kauan ennen kuin uskoin, että mahdollisesti voin oppia neulomaan, kadotan käsityöitsetuntoni aikoina jolloin itsetunto on muutenkin maassa.

Oli miten oli, joululoman aikana sain rauhassa neuloa ja nyt en malttaisi taas laskea puikkoja käsistäni. Kesken on useampi työ, joten toivon, että neulomismieliala pysyy korkealla! Koska musta lammas ja lankavarasto muuttivat syksyllä uuteen kaupunkiin, neulomiselle löytyy varmaan aikaakin sosiaalisen elämän puuttuessa. :)


It's been a long since I last wrote an entry here. The main reason for lack of posting is not my other, non-crafty blog, but the fact that I've done almost nothing the past year. 2007 was a pretty tough year for me, and the worse I feel the less I feel like knitting something. I'm not one of those people who at times of stress feel crafting helps; I blame my school teacher, for it took me a lot of time to believe I can even learn to knit. So now, whenever my self esteem is really low, I just can't knit (or crochet, or sew). I'm my own psychologist, you see. :) During the holidays I got the chance to spend a lot of time knitting, and I must say I can't seem to stop now. There are some things in the works, so let's hope I won't stop...





Kuvassa ainoa neule, joka on valmistunut sitten helmikuun (virkattua mörvelömyssyä ei nyt lasketa). Lankesin lankaan (Seitsemän veljestä) kun värit tuntuivat niin herkullisilta kaupassa. Lanka halusi sukiksi syyskuussa synttäreitään juhlineelle ystävälle - tosin paketti lähti vasta viime viikolla. On se kumma miten sukat neuloutuvat kuin itsestään kakkossukan kantalapun ohi, ja sitten jämähtävät kuukausiksi....
Mallineule sama kuin Thuja-sukissa (halusin helppoa neulottavaa mutta en IHAN perussukkia). Olen tyytyväinen tuohon varren suuhun, jossa luodut silmukat tekevät erivärisen kerroksen ennen ensimmäistä raitaa. Sukkien saaja on ihminen, joka pettyisi, jos olisin neulonut raidoituksen samalla lailla molempiin sukkiin.:)

These socks are the only thing I've knit since February (in addition I crocheted a hat, which is hidden deep in my closet ....enough said). I had to get the self-striping yarn (Finnish) because I liked the colours, and the yarn wanted to be socks for a friend who had her birthday in September. She'll get the socks in the mail tomorrow, I hope - strange how quickly they were done past the second heel turn, and how very long it took to finish them.

Pattern from Thuja socks, as I wanted something easy but not just plain old stockinette. I like the cast-on edge, because I managed to cast-on so that the stitches make a round in a different colour than the first stripe. The recipient is the kind of person who'd be disappointed if I gave her too exactly similar socks. :)