skip to main |
skip to sidebar
Ai mitä nuo vaaleanvihreät keot ovat? No sammakoita tietenkin! Viime aikoina olen neulonut paitsi sammakoita, myös käärmeitä, vesikirppuja ja ankkoja. Hauskaa!
Kummipoikani (siskon poika) täyttää kaksi vuotta helmikuussa, ja neulon hänelle lahjaksi Jen Smallin Pondemonium-villapaitaa. Tällä hetkellä suurin osa vartalosta on valmis, ja minulla on vielä melkein kuukausi neulonta-aikaa jäljellä, joten tämä synttärilahja saattaa valmistua ajoissa! (Olen itse siitä aika yllättynyt.)
Ihastuin malliin ensi näkemältä, koska siinä on eläimiä ja se perustuu hauskaan lastenlauluun (mikä vielä parempaa, lauluun, jota Suomessakin lauletaan). Pelkäsin alkuun, että kahdella värillä neulominen (onko se oikeastaan kirjoneuletta?) olisi vaikeaa, koska tähän mennessä ainoa kokeiluni sillä saralla ei ollut kovin onnistunut... Mutta olen ihan tyytyväinen työni jälkeen, ja höyrytys toivottavasti hoitelee loput. Onneksi villapaidan saa neuloa melkein kokonaan pyöröpuikoilla, myös hihat.
Pidin pientä taukoa neuleen kanssa, sillä en millään uskonut, että se mahtuu kummipojalle. Ohjeen suurin koko on nimittäin 18 kk, ja kummipojalla on kuukausia täynnä melkein 24. Ehkä kummipoikani on kääpiö, mutta vaikuttaisi siltä, että puolitoistavuotiaan villapaita voisi mahtua pojalle vielä ensi syksynäkin. Sen parempi, sillä en oikeastaan halunnut laskea seuraavaa kokoa, vaikka se ei olisikaan vaatinut kuin hiukan vaivaa. :)
Neulonkin varmaan tiiviisti tätä paitaa seuraavat viikot, mutta jos aurinko paistaisi, voisin vaikka kuvata vähän lankaa...
Guess what those light green mound-shaped things are? Frogs, of course! Lately I've been knitting not only frogs, but snakes, bugs and ducks as well. Great fun!
My nephew will be two in February, and I'm knitting him a Pondemonium sweater by Jen Small. At the moment I've already knit most of the body, and I still have almost a month knitting time left. So this birthday present might actually be finished on time! (I'm a bit surprised myself.)
I really really like this pattern, and what's not to love in a sweater with the aforementioned animals involved and which is inspired by a funny children's song (we sing it in Finnish too, and I liked it as a kid myself). I was a bit worried since this is my first attempt in stranded colourwork (well, I did try it once before but that really didn't work out), but I wanted to knit this sweater terribly. And the fact that it's almost completely knit in round makes things a lot easier. I'm pretty satisfied with my work so far, and a little steaming should do the rest.
I actually took a little time out with the sweater, since I had to do some measuring before I was ready to go on. You see, the largest size the pattern is given in is 18 months. But even though my nephew is 24 months, the sweater seems to be big enough (and I mean the measurements in the pattern, so it's not just my gauge being way off) for him to use now and probably next autumn too. All the better for me, I didn't have to calculate anything... Though I'm beginning to wonder if my nephew is a midget.
I'll be working on Pondemonium the next couple of weeks. I hope the sun shows up though, I've got some yarn to photograph...
Käsityöblogini on ollut heitteillä kauan. Suurin syy ei suinkaan ole toinen blogini, vaan se, että käsitöitä ei yksinkertaisesti ole juurikaan syntynyt menneen vuoden aikana. Vuoteen 2007 mahtui monenlaista, suuri osa ikävää, eikä käsitöille ollut tilaa. Jostain syystä mitä huonommin voin, sen vähemmän minun tekee mieli tehdä jotain käsillä - toisin kuin niillä ihmisillä, joiden oloa esim. neulominen helpottaa ja rauhoittaa ainakin väliaikaisesti. Keittiöpsykologiminä sanoo, että se johtuu käsityötuntien traumoista: koska meni kauan ennen kuin uskoin, että mahdollisesti voin oppia neulomaan, kadotan käsityöitsetuntoni aikoina jolloin itsetunto on muutenkin maassa.
Oli miten oli, joululoman aikana sain rauhassa neuloa ja nyt en malttaisi taas laskea puikkoja käsistäni. Kesken on useampi työ, joten toivon, että neulomismieliala pysyy korkealla! Koska musta lammas ja lankavarasto muuttivat syksyllä uuteen kaupunkiin, neulomiselle löytyy varmaan aikaakin sosiaalisen elämän puuttuessa. :)
It's been a long since I last wrote an entry here. The main reason for lack of posting is not my other, non-crafty blog, but the fact that I've done almost nothing the past year. 2007 was a pretty tough year for me, and the worse I feel the less I feel like knitting something. I'm not one of those people who at times of stress feel crafting helps; I blame my school teacher, for it took me a lot of time to believe I can even learn to knit. So now, whenever my self esteem is really low, I just can't knit (or crochet, or sew). I'm my own psychologist, you see. :) During the holidays I got the chance to spend a lot of time knitting, and I must say I can't seem to stop now. There are some things in the works, so let's hope I won't stop...
Kuvassa ainoa neule, joka on valmistunut sitten helmikuun (virkattua mörvelömyssyä ei nyt lasketa). Lankesin lankaan (Seitsemän veljestä) kun värit tuntuivat niin herkullisilta kaupassa. Lanka halusi sukiksi syyskuussa synttäreitään juhlineelle ystävälle - tosin paketti lähti vasta viime viikolla. On se kumma miten sukat neuloutuvat kuin itsestään kakkossukan kantalapun ohi, ja sitten jämähtävät kuukausiksi....
Mallineule sama kuin Thuja-sukissa (halusin helppoa neulottavaa mutta en IHAN perussukkia). Olen tyytyväinen tuohon varren suuhun, jossa luodut silmukat tekevät erivärisen kerroksen ennen ensimmäistä raitaa. Sukkien saaja on ihminen, joka pettyisi, jos olisin neulonut raidoituksen samalla lailla molempiin sukkiin.:)
These socks are the only thing I've knit since February (in addition I crocheted a hat, which is hidden deep in my closet ....enough said). I had to get the self-striping yarn (Finnish) because I liked the colours, and the yarn wanted to be socks for a friend who had her birthday in September. She'll get the socks in the mail tomorrow, I hope - strange how quickly they were done past the second heel turn, and how very long it took to finish them.
Pattern from Thuja socks, as I wanted something easy but not just plain old stockinette. I like the cast-on edge, because I managed to cast-on so that the stitches make a round in a different colour than the first stripe. The recipient is the kind of person who'd be disappointed if I gave her too exactly similar socks. :)
Lontoo kutsuu, valitettavasti ei minua vaan näitä Fetching-kämmekkäitä. Ne lähtivät synttärilahjaksi ystävälleni S:lle. Tämä on kolmas pari jonka olen neulonut, ja saa pysyä viimeisenä ainakin jonkin aikaa. Valitsin tämän mallin taas kerran, koska helmikuussa oli useammatkin synttärit ja ajattelin, että tuttu malli valmistuu nopeasti ja päätyy saajalleen ajoissa. No, ei ollut ajoissa, mutta arvelen, että jollain muulla mallilla neulotut olisivat olleet vielä enemmän myöhässä. Nyt lahja meni perille kun on vielä riittävän kylmä.* Myöhästymiseen vaikutti ongelmat koon (S:llä on pienemmät kädet kuin minulla) kanssa, mutta säästän teidät koko tarinalta.
*Tiedän kyllä, että Lontoossa on kevät ja krookukset kukkivat. Mutta arvelen, että S saa käyttää kämmekkäitä vielä pari kuukautta. Olen palellut Englannissa toukokuussa - sisätiloissa!
Not me, unfortunately. But a pair of Fetching was sent to London. They were a birthday present for my friend S, and the last pair of Fetching I`m knitting, at least for a while. As I told you before, February had me busy with birthdays, so I chose to be un-adventurous and knit the third version of the same pattern, thinking I`d get them done in time. Well, I didn`t, but if I`d used another pattern who knows when they`d been done! At least now S will get them while it`s still cold enough to wear them.* I had some problems with sizing (S`s hands are smaller than mine) but I`ll spare you from the story.
*Now I know it`s full spring in London, flowers and all. But I think she`ll still have a couple of months suitable for Fetching. I`ve been freezing in England in May - and that was inside!
Lanka on Jaegerin Baby Merinoa (samaa kuin tässä postissa). Vaikka teinkin palmikko-osuudesta vähän ohjetta pidemmän, minulle jäi yli kerä lankaa jäljelle, mitä en lainkaan odottanut! Täytyy joskus tehdä toinenkin lahja tästä, koska tämä ei ole yhtään minun väriäni. Muutin päättelyn ihan tavalliseksi mallin picot-edge -päättelyn sijaan. Kokeilin koristella näitä linnunsilmäpistokukilla, mutta ehkä ne ovat kuitenkin nätimmät ilman vänkyröitä kukkiani.
The yarn is Jaeger Baby Merino (from this post). Although I made the cuffs a bit longer than in the pattern, I still have over a skein left. That I definitely didn`t think would happen! Have to make another gift from it, since it`s so not my colour. Other changes is the regular cast off instead of the picot-edge one. I tried to embellish these with some bird`s eye stitch flowers, but thought they are prettier without my wonky stitches after all.
Ja sitten kysymys kaikille äideille ja muille lapsiasiantuntijoille: Kummipoika on nyt kuukauden päälle vuoden, ja pari senttiä pienempi kuin tämän mallin 12 kk neule. Jos haluan, että neule on sopivahko kesällä, teenkö 12 kk vai 18 kk ohjeen mukaan? Tällä hetkellä 18 kk koolla on ympärysmittaa yli 8 cm enemmän kuin kummipojalla. Miten nopeasti tuon ikäisen lapsen vartalonympärys kasvaa? (Tiedetään, yksilöllistä - mutta jos joku osaa arvioida, olisiko tuo isompi koko ihan liian suuri, olisin kovin kiitollinen!)
Suomessakin mainosmiehet ovat huomanneet, että neulominen on hip ja cool, ainakin Arabian 24h -astiaston uusien värien mainoksista päätellen. (Tosin neulominen on ollut niin kauan trendikästä, että ehkä se ei enää olekaan trendikästä suuressa maailmassa? Itse olen aina trendien suhteen jälkijunassa, joten en osaa sanoa.) Näyteikkunoihinkin on päässyt lankakeriä ja puikkoja, kuvassa alla Stockan ikkuna. Kerät lienevät symboli rauhallisemmalle, kiireettömälle elämälle, jota kuppien ostajalle tarjotaan.* No, neulominen voi olla hyvinkin rauhoittavaa, joten mainoksessa on totuuden siemen.
*Edit. Tuon kampanjan sloganhan on "Aina on aikaa." ja astiasarja mainoksen mukaan "vastaa levollisuudellaan kiireettömän elämän kaipuuseen". Eilen en millään löytänyt lehteä, jossa olisi ollut tuo mainos, vaikka olin sen nähnyt jo monesti.
Even here in Finland, where we might not to be the first to catch on what`s hip, advertisers have noticed knitting is cool. (Come to think of it, it`s been fashionable so long it might not be anymore - but as I said, in Finland were not avant gardists when it comes to things universally hip. And I`m even less hip, so I wouldn`t know.)
Arabia, the number one homeware brand in Finland, is advertising the new colours of it`s 24h series with balls of chunky yarn symbolising (I guess) more peaceful life with no rush.* Well, knitting at least can be calming, so maybe there is truth in advertising.
Edit. The slogan for the ad campaign is roughly translated 'There`s always time.' I couldn`t find any mag yesterday with this ad, and wasn`t sure if I remembered the slogan correctly.
This is a window display from the biggest department store in Helsinki displaying 24h (and other) dishes:
Neulominen & mainokset muistuttivat minua aikoinaan Sköna hem -lehdessä näkemästäni THE One -sisustusfirman mainoksesta 'Save the world from boredom'. Mainoksen mielestä elämä on niin lyhyt, ettei kannata neuloa. "Life`s too short for knitting. Or anything else that doesn`t get your adrenaline pumping." Siis mitä?! Ai että neulominen ei saa adrenaliinia nousemaan??
Jokaiselle neulojalle on selvää, ettei kyseisen copyn laatija ole koskaan neulonut silmukkaakaan.
Mainos löytyy tältä sivulta, jos klikkaat taulua seinällä ja scrollaat alaspäin (mainos on vuodelta 2005). Ei sillä, että se olisi itsessään niin erikoinen. THE One muuten saa minut ärsyyntymään pseudokapinallisella ja übertrendikkäällä asenteellaan ...ehkä ne sitten ovat onnistuneet, kun saavat minut reagoimaan.
Knitting and advertising reminded me of the 'Save the world from boredom' ad for THE One (an interiors and furniture retailer). It said: 'Life`s too short for knitting. Or anything else that doesn`t get your adrenaline pumping.' Excuse me?! 'doesn`t get your adrenaline pumping'??
It`s clear for all knitters that whoever wrote that copy never knit one stitch.
You can see the ad by going to this site, clicking the picture on the wall and scrolling down (the ad`s from 2005). Not that it`s so neat you should go and look. And, by the way, their pseudo-rebellious, hip and übercool attitude bugs the heck out of me. ...well, I guess they`ve succeeded, since they get a reaction.
Kiitos kaikista mukavista kommenteista edellisiin posteihini! Myös niille, joiden blogeihin en ole käynyt jättämässä mitään jälkeä itsestäni tai joiden blogeihin en ole päässyt (Marika, jostain syystä blogger ei päästä minua katsomaan käyttäjäprofiiliasi).
Saanko esitellä: Jasper.
Meet Jasper.
Jasper sai alkunsa vuoden 2005 lopussa tai vuoden 2006 alussa. Kaipasin jotain pientä neulottavaa joululahjaneuleiden jälkeen, ja Jasper oli juuri sopiva. (Tiesin melkein heti, että kyseessä on Jasper, ei Kate.) Neuloin melkein koko kissan päivässä. Huom. melkein.
Ja nyt päästäänkin Jasper-rukan kurjaan kohtaloon: Jasper vietti seuraavan vuoden kaapin pohjalla ilman raajoja. Aika noloa, koska korvat ja naama oli jo ommeltu vartaloon, napit silmiksi ostettu, ja ainoa, mitä puuttui, oli neljä kerrosta yhdestä jalasta. En osaa selittää, miksi kesti niin kauan tarttua Jasperiin uudelleen.
I started knitting Jasper (I knew right from the start I was knitting a Jasper, not a Kate - don`t ask me how) in the late 2005/early 2006. I wanted to knit something easy after Christmas presents, and Jasper was a good project. I knit almost the entire cat in one day. Almost.
And now I tell you why I call him poor Jasper: he was doomed to spend the entire year in the bottom of my closet, without limbs. Quite embarrassing, since all that was missing was four rows from one paw: I`d already attached the ears and sewn his face, even bought the buttons for his eyes. I really can`t explain why I didn`t finish him sooner.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkilökohtaisen kriisin jälkeen Jasper tuntee itsensä eheämmäksi kissana kuin koskaan ennen.
All`s well that ends well. After a personal crisis, Jasper now feels more complete than ever.
Jasper on neulottu Novitan jämälangoilla äidin varastosta (harmaa ja musta seiskaveikkaa, sininen nallea?) ja 3.5 mm sukkapuikoilla. Malli Jess Hutchinsonin Kate, Knitty talvi 2005.
Jasper kiittää Yogi-teetä ja Belle and Sebastian -yhtyettä. Molemmilla oli suuri rooli siinä, että Jasper löysi itsensä ja tuntee itsensä taas kokonaiseksi.
Pehmoleluja ei vahingoitettu kuvausten aikana.
Huom. Häntä on oma lisäykseni alkuperäiseen malliin. Mielestäni Jasper ansaitsee hännän kaiken kokemansa jälkeen.
Jasper was knit with some Novita scrap yarns from my mother`s stash, on 3.5 mm dpn`s. The pattern is Jess Hutchinson`s Kate from Knitty Winter 2005.
Jasper would like to thank Yogi Tea and Belle and Sebastian for the big part they had in his process of finding himself and feeling whole again.
No stuffed animals were harmed during the photoshoot.
Note: The original pattern doesn`t have a tail included, but I thought Jasper really deserved one after all he`s been through.
Kiitos kaikille osanotosta ja rohkaisusta Turmion Sukkalangan suhteen! Olen pohtinut sopivaa lääkettä sieluni saamille haavoille. Ehdolla ovat mm. Colinetten Jitterbug ja Lorna`s Laces Shepherd Sock.
I´ve been searching for the suitable cure for the wounds The Sockyarn of Doom will leave in my soul. I think ColinetteJitterbug or Lorna`s Laces Shepherd Sock would do.
Valmiina Project Spectrumiin. Lemmikinsiniset Jaegerit ovat ystävän syntymäpäivälahjaa varten - ystävä pitää sinisestä ja viettää sopivasti synttäreitä helmikuun lopulla. Ukkospilven värinen Nalle neuloutuu toivottavasti piakkoin sukiksi.
Getting ready for Project Spectrum. Two balls of forget-me-not blue Jaeger is going to be a small present for a friend who likes blue and coviniently has her birthday in February. The thunder cloud blue Novita Nalle (Finnish yarn) will be a pair of socks, very soon I hope.
Tänään oli taas talvi, ainakin melkein. Iltapäivällä oli niin kaunista, että aamun kauhea räntäsade & tuuli unohtui. Ja kerrankin oli aikaa nauttia päivänvalosta ulkoilemalla.
Today we have winter. Kind of. Though the sleet and wind in the morning felt unbearable, it was so pretty in the afternoon the bad weather was worth it. Plus I had time to go out while it was still light outside.
Vielä mainostan Akateemisen alea, sieltä löytyy n. 16 eurolla The Ultimate Source for Knitting and Crochet Stitches. Kirjassa on siis mallineuleita ja virkkauksia sivukaupalla. Jos kirjahylly ei ole täynnä vastaavia, suosittelen - kirja on hintansa väärti (olen tätä mieltä vaikka itse maksoin siitä aikoinaan melkein 30 euroa).
Kaikki alkaa ihan viattomasti: rauhoittava violetti vaihtuu kauniiseen ruosteenruskeaan. Seuraavana murrettua vihreää valkoisilla täplillä - ihan ok. Toistaiseksi. Mutta sitten -
kirkuva punainen hyppää puikoille! Ihan varoittamatta. Haukon henkeä seuraavan violetin raidan ajan. Tummaa ruskeaa. Vihreää, jälleen - nyt tiedän jo mitä seuraa. Olen varautunut kohtaamaan pelottavan punaisen raidan! Nyt pysyn lujana ja - MITÄ? PINKKIÄ?! Kirkasta. Liian kirkasta. Silmiä kirvelee. Ja sitten entistä räiskyvämpi punainen. Huimaa. Voin pahoin. Tämä on liikaa.*
It starts innocently enough. Calming violet turns into a lovely rusty brown. Then some green with white flecks - nothing too bad. Yet. But suddenly - a flash of bright red jumps on your needles! Without any warning. I try to catch my breath while knitting the next violet stripe. Some dark brown. Green, again - ah ha, now I know where I stand. I`m prepared to face the scary red stripe! I`m bracing myself, and - WHAT THE HECK?! It`s PINK. Bright pink. Too bright. My retinas are burning. I feel dizzy. Next comes red, even brighter than before. I want to take a spoon and dig my eyes out with it. This hurts too bad.*
Tiesin aina, että on hyvä suhtautua varautuneesti itseraidoittuvaan sukkalankaan. Syytän tästä stressiä, kiirettä ja jouluostoshysteriaa. Oli päivä ennen Joensuuhun lähtöä ja minulla oli paljon asioita hoidettavana. Käväisin Vihreässä vyyhdissä ostaakseni lankaa siskon huiviin, ja siinä se oli: viattoman näköisenä lankakorissa häijyjen kavereidensa kanssa. Hetken aikaa, vastoin kaikkea parempaa tietoani, se näytti minusta hauskalta. Jopa herttaiselta. Kohtaloni oli sinetöity: osakseni oli tullut Turmion Sukkalangan kirous.
En enää voi pelastua, mutta minun jälkeeni tuleville varoituksena: välttäkää paholaista, jota itseraidoittuvaksi sukkalangaksi kutsutaan! (Erityisesti saksalaisia.)
I knew there was a good reason for my suspicious attitude toward self striping sock yarn. This time I blame pre-Christmas stress, hurry, and shopping frenzy: it was a day before leaving Helsinki for holidays, and I had loads to do. I popped into a lys to buy yarn for sis` scarf and there it was. Lying innocently in a basket full of it`s evil cousins. And in a moment of folly, against all my better judgement, I thought it looked funny. Cute, even. My destiny was sealed: I was to fall under the curse of The Sockyarn of Doom. It`s too late for me now, but let it be said for the more innocent: Beware the evil that is (especially German) self striping sock yarn!
*Tiedän, ettei lanka neulottuna näytä ihan niin hirveältä, mutta uskokaa tai älkää, eilisiltana lampun valossa värit näyttivät järisyttäviltä. Neuloin ensin yhdenlaista ribbiä, mutta purin sen neulottuani jonkun matkaa. En ole ihan varma, pitäisikö kokeilla toisenlaista ribbiä vai ei.
*I know the yarn doesn`t look that horrible when knit, but believe me, the colours looked horribly different in the lamp light last evening. I tried a rib pattern first, but frogged it after couple of inches. Still undecided whether to do a rib or not.
Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen: saan neuloa niin paljon sukkia kuin haluan, jos samalla opin jotain uutta (viimeksi olenkin saanut parin valmiiksi vuosi sitten - kolme paria peräjälkeen, itse asiassa). Ensimmäinen oppitunti: kärjestä aloitettava sukka.
In another note, I`ve made a new year`s resolution to let myself knit as many socks as I like (well, it`s been a year I finished a pair of socks. Three pairs of them in a row, in fact.) as long as I keep learning new things. Lesson one: the toe up method.
Että välttyisin tupla-editiltä aiemmassa postissa (poistin sen ekankin turhana), päätin mainita ihan erikseen The Holiday -leffan parhaan kohtauksen: Cameron, siis Amanda, asettuu taloksi Rose Hill Cottageen yllään kiva palmikkoneule. Pidän siitä, miten se näyttää napittomalta. Muistelen, että neuletakissa oli kuitenkin pienet napit - pitänee vuokrata leffa myöhemmin ja tutkia asiaa. Toinen hyvä asia on tietenkin palmikot.
Kiitos Lauran kommentin voin ohjata teidät hyvään kuvaan neuleesta. Huomaatteko, se näyttää siltä kuin sitä olisi oikeasti käytetty!
To avoid double edit in an earlier post (I edited away the now unnecessary first edit there), I decided to mention my favourite scene from The Holiday in a separate post: Cameron, I mean Amanda, is getting cozy in Rose Hill Cottage wearing this great cable cardigan. I like the way the cardigan looks like it doesn`t have buttons - I think it actually had some. Gotta rent the movie later and check the cardie. Another great thing about it is cables, of course.
Thanks to Laura`s comment, I can post a link to a good pic of the cardigan. See, it looks like someone`s actually worn it!
Jos pidät Virgin suicides -leffasta yhtä paljon kuin minä, tai pidät Sofia Coppolaa yhtä kiinnostavana kuin minä, tai muuten vain haluat tietää, mitä Elna kirjoittaa em. leffasta+Coppolasta+neulomisesta, lue tämä posti The Wool Diaries -blogissa. Neulookohan kukaan Marie Antoinettessa?
If you love The virgin suicides as much as I do, or find Sofia Coppola as interesting as I do, or if you just want to see what Elna has to say about VS+S.C.+knitting, check out this post in The Wool Diaries. I wonder if anybody`s knitting in Marie Antoinette!
Taidan tänään katsoa Kanin kirouksen, mutta lupaan, etten höpötä täällä mistään neulomiseen liittyvästä siinä. (Gromit neuloo ainakin kahdessa aiemmassa filmissä, ja yhdessä oli lankakaupanomistaja ja paljon lampaita, joten saattaisin hyvinkin löytää jotain neulomiseen liittyvää.)
I`m going to watch The curse of the were-rabbit tonight, but I promise I won`t blabber about anything knitting-related there might be. (Gromit`s been knitting before, you know. And there was the film with the lady who owned a yarn store and all the sheep, so there might be some knitting content in this one too.)
Voisiko joku tehdä Leffoja neulojille -listan? Siinä voisi olla myös maininta siitä, minkälainen neule sopii leffaseuraksi. "Kaikki huomiosi menee leffan katsomiseen, neuleeksi suositellaan sileää pyöröpuikoilla." tai "Et menetä mitään vaikka välillä joutuisit vilkuilemaan kaaviota."
Could somebody please make a list of Movies for knitters? There could be advise about which kind of knitting will suit the movie best. 'You have to pay attention to the screen all the time, so only stocking stitch on circular needles is recommended.' or 'You won`t miss much even if you have to glance a chart every now and then.'
Sain paljon mukavia lahjoja tänä jouluna, kuten söpön Pylones-termospullon, ihanaa hajuvettä, Tuutikki-mukin mukikokoelmaani ja Anna Kortelaisen kirjan Naisen tie - L. Onervan kapina. Käsityöaiheisia lahjoja oli yksi, nimittäin Fiskarsin ompelusakset - aiemmin en ole omistanut kunnollisia. Kotona odottaa vielä muutama paketti ystäviltä, mukavaa!
I got a lot of great presents this Christmas, including a cute thermos by Pylones, a bottle of perfume I love, a Tooticky mug for my Moomin mug collection and a book (about a Finnish author, L. Onerva, who was quite rebellious on her time). I also got small sharp scissors, which I really need for cutting threads and yarn. I still have a couple of packages from friends waiting at home - nice!
Muilla perheenjäsenillä ei ollut niin paljon onnea: tilasin kalenterin ottamistani valokuvista isille ajoissa, mutta (todennäköisesti jouluruuhkan takia) se ei saapunut ennen joulua Ifiltä. Sisko parka sai vain kortin jossa luvattiin huivi. Päätin neuloa siskolle huivin kuukausia sitten, mutta ensin en osannut päättää mallia ja/tai lankaa, ja sitten kävi hassusti, kun lankaa ei ollutkaan saatavilla tarpeeksi. Suunnitelmien muututtua ei enää ollut kylliksi aikaa (paitsi jos olisin neulonut 24 tuntia vuorokaudessa aattoon asti - ja olin muutenkin kyllin stressaantunut). Harmittaa siskon lahjattomuus, olemme läheisiä ja panostan aina hänen lahjaansa, haluan aina keksiä jotain erityistä. Ostamani lanka on luksuslankaa, ehkä se lohduttaa siskoa vähän sitten kun luovutan tekeillä olevan huivin hänelle.
The other members of my family were not so lucky: I`d ordered a calendar with photos taken by me for Dad, but (probably due to Christmas and all the orders) it didn`t arrive early enough, even though it should have. And poor sis got just a card with a promise of a scarf. Funnily enough, I decided to knit her a scarf months ago. But then I had some difficulties deciding the pattern and the yarn, and when I finally did, I couldn`t get enough of the yarn I wanted. After being compelled to change the plans, I just didn`t have enough time for knitting the scarf (or maybe I would have, if I´d knit day and night until Christmas Eve*, but I was stressed enough as it was). I feel real bad about this, sis and I are close and I like to put an extra effort for finding a perfect present for her. The yarn I´ve bought is luxury yarn, so I hope that`ll make her feel better when she finally gets the (now in the make) scarf.
Äiti sai kuitenkin Branching Out -huivin. Lanka on Butterflyta SNY-Tiinan elokuisesta paketista ja sopii minusta hyvin äidille. Väri on luonnossa kauniimpi, harmahtavan vihreä joka saa minut ajattelemaan hopeapajun lehtiä. Äiti kuuluu villa kutittaa -ihmisiin, joten puuvilla-viskoosisekoite on hyvä valinta: ei kutita ja sopii keväthuiviin.
Mum received her Branching Out though. The yarn came from my secret pal Tiina back in August and instantly thought it would suit Mum. The colour is more beautiful in reality: a greyish green, reminds me of the leaves of silver willow. Also, Mum`s one of those wool is itchy -persons, and this cotton/viscose blend won`t itch. It`ll make a perfect spring scarf.
malli: Branching Out
lanka: Novita Butterfly 55% puuvillaa, 45% viskoosia (n. 42 g)
puikot: Addin pyörö 3,5 mm (kullattu, käsityömessuilta)
pattern: Branching Out
yarn: Novita Butterfly, 55% cotton, 45% viscose (approximately 42 g)
needles: Addi circular 3.5 mm
Koska äiti ei käytä pitkiä huiveja eikä ole kovin pitkä itsekään, tein huivista aika lyhyen, n. 60 mm. Mietin, onko se liian lyhyt, mutta äidin neulomat kaulaliinat ovat yleensä samaa pituutta. Käytin Elizabeth Zimmermanin päättelyä (onkohan tälle joku muukin nimi?) jotta päättelykerros muistuttaisi luomiskerrosta.
Huivia oli kiva neuloa kun opin mallineuleen. Malli on kyllä vaikeampi kuinkuvittelin, sen sanotaan kuitenkin sopivan aiemmin pitsiä neulomattomille. Tosi nätti mallineule, voisin neuloa toisenkin niin kauan kun mallikerta on jotenkin muistissa.
As Mum isn`t one to use long scarves (and isn`t very tall) I made the scarf quite short, about 60 cm. I wondered if it`s too short, but the scarves Mum usually knits herself aren`t much longer. I used Elizabeth Zimmerman`s bind off so the bo round resembles the co round. Knitting this was fun once I got a hang of the pattern; it`s not as easy as I thought it would be, considering it`s recommended for novice lace knitters. And it`s really pretty, I think I´d like to make another as long as I still remember the pattern.
Tällä hetkellä puikoilla on kuitenkin jotain ihan muuta:
At the moment I´m occupied by other things, though:
Guess what this is going to be, Thuy!
Saan luultavasti neuloa vielä nelinkertaisen määrän samaa mallikertaa. Seuraaviin päiviin kuuluu siis luultavasti paljon telkkarin katselua. Mutta ehkä vähän vähemmän herkkujen syömistä.
I think I`ll have to knit four times as much in the same pattern. So the next days will probably include more telly-watching for me. But maybe a bit less eating.
Vaikka tänä vuonna luulin aloittaneeni lahjojen tekemisen ajoissa, olen joutunut vähentämään itsetehtyjen lahjojen määrää joulun lähestyessä. Olen tosin enimmäkseen keksinyt vielä parempia lahjaideoita tilalle, joten en ole kamalan pettynyt. Lisäksi päätin olla stressaamatta lahjoista: lahjojen antaminen on minusta hauskaa, joten en halua pilata iloa hermoilemalla tekemättömien lahjojen määrästä. Matka vanhempien luo joulunviettoon estää sopivasti tekemästä viime hetkiin asti lahjoja (aina se ei ole estänyt, mutta tänä vuonna päätin olla laiska).
Although I got an early start with presents this year (or so did I think), I`ve had to cut back the amount of self-made gifts. I guess it`s ok - mostly I`ve found something even more suitable for the person in question. Plus I decided no matter what, I`m not going to get stressed. I really like giving gifts so I don`t want to spoil the fun by spending every minute before the holidays agonizing about un-sewn things. And as I want to get to my parents a few days before Christmas I really don`t have that many days left.
Yksi itsetehty lahja on jo päätynyt saajalleen, ja kuulin juuri, että paketti on avattu. L:n synttärit olivat 19. päivä, ja koska annoin vain yhden paketin, annoin L:lle luvan joko avata sen merkkipäivänä tai odottaa jouluun. Neuloin Fetching-kämmekkäät, kuten sovimme lokakuussa. Kämmekkäät valmistuivat kyllä jo melkein kaksi kuukautta sitten, mutta odottelin monta viikkoa sopivaa mielialaa lankojen päättelyyn (kuinka kauan siihen oikein voi mennä?!?) ja ennenkaikkea odotin, että saatavilla olisi yhtä aikaa sekä mannekiini että valoa kuvausta varten. Kuten kuvista näkyy, molemmat toiveet eivät toteutuneet yhtäaikaisesti... (Ja minulla sattui olemaan päällä mustaa tai valkoista - todella fiksua.)
One gift I`ve knit has already made it to it`s recipient, and I just heard it`s been opened too. L had her birthday December 19th, and since I gave only one present I told her she can choose whether to open it today or wait for Christmas. I knit her a pair of Fetching she requested back in October. I knit the mitts almost two months ago, but had to wait several weeks for the mood for weaving the ends in (how difficult can that be?) and, more importantly, having both light and someone modeling them. Unfortunately those things didn`t happen at the same time, as you can see from the photos... (And then I had to wear either black or white - how smart.)
malli: Fetching
lanka: Austermannin Inka-Color väri 29
puikot: bambusukkapuikot 4 mm
pattern: Fetching
yarn: Austermann`s Inka-Color no. 29
needles: 4.0 mm/U.S. 6 bamboo dpn`s
L toivoi pidempää ranneosaa, joten neuloin palmikkomallikerran viisi kertaa kolmen sijaan. Neuloin myös muutaman kerroksen enemmän peukaloon ja ennen ylintä palmikkokerrosta. Omissa kämmekkäissä yläreunan rullautuminen on vähän ärsyttävää mutta ilmeisesti väistämätöntä* picot edge bind offin kanssa, joten päättelin sen sijaan ihan perinteisellä tavalla - picot edge bo on kyllä nätimpi.
L sanoo rakastavansa näitä, ja olen itsekin tyytyväinen. Lanka on pehmeää ja todella lämmintä. Palmikot toki näkyisivät paremmin vaaleammassa värissä, mutta mehukas punainen tekee kämmekkäistä vielä lämpimämmän oloiset.
*Halusin nähdä, miten muiden kämmekkäille on käynyt, ja googlettaessani löysin mm. Fetching Knit Along -blogin.
L asked me to make the cuff a bit longer for her, so I repeated the cable pattern for five times instead of only three. I also knit a couple more rows for the thumb and before knitting the top cable round. One thing that`s been mildly disturbing in my pair is the curling on the top, which seems to happen to every pair with the picot edge bind off*, so I did the regular bo instead. I think the picot bo looks better, though. L claims to love these, and I`m satisfied with them myself. The yarn is real warm and also nice and soft - of course you`d see the pattern better in a lighter shade, but the rich colour makes the mitts feel even more warm, I think.
*I googled to see what happened to other people`s mitts, and found Fetching KAL while at it.
L siis tiesi mitä paketissa oli, mutta yritin vähän hämätä antamalla kovan paketin pehmeän sijaan - tykkään pakata lahjat niin, ettei niistä heti arvaa sisältöä. Vähän enemmän jännitystä saajalle. Sitä paitsi nämä näyttivät ihan mansikkahillolta pakattuna lasipurkkiin.:)
Of course L knew what she was getting, but I had to try and confuse her by giving a hard parcel instead of a soft one - I like packing gifts in a way it`s not easy to guess what it is. Makes it more exciting, you know? Plus these really looked like jam once they were in a jar.
Tulin juuri kotiin Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -baletin esityksestä (uudistettu versio Pähkinänsärkijästä). WOW! Olen ollut todella stressaantunut pari päivää (en nuku, en syö, en tee edes sitä mitä pitäisi) tehdessäni asioita jotka pitäisi ehtiä tehdä ennen Helsingistä lähtöä, joten ehdin jo katua lupaustani lähteä J:n kanssa balettiin. Mutta tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin! Menimme vähän ennen esityksen alkua kysymään noutamattomia varauksia, ja saimme hyvät permantopaikat 10 euroa per lippu. Kaksi tuntia ja 20 minuuttia satumaassa, ja stressini oli (melkein) kokonaan poissa. Ja olen leijaillut fantasiamaailmassa loppuillan.
Olen nähnyt Pähkinänsärkijän ennenkin, mutta se esitys (Petipan koreografia) oli todella erilainen kuin nyt näkemäni, Wayne Eaglingin ja Toer van Schaykin koreografia. Tykkäsin tästä kyllä hurjasti, ja lapsikatsojille oli varmaan mukavaa, että esityksessä tanssimassa paljon lapsia.
I just came home from a performance of The Nutcracker and the Mouse King (kind of updated version of The Nutcracker) and ...WOW! I`d regretted already for agreeing to go with J, since I was majorly stressed out for a couple of days (in a 'can`t sleep, can`t eat, can`t even do the things I should'-state) due to the amount of things to do before leaving Helsinki. But this was just what I needed! We went a little before the performance was to begin and asked for reserved-but-not-purchased -tickets, and got good seats for only 10 euros each. Two hours and 20 minutes of magical fairy-tale land later, my stress was (almost) completely gone, and I`ve been partly in a fantasy land the rest of the evening.
I`ve seen The Nutcracker before, but that performance (I think it was Petipa`s coreography) was quite different from this (coreography by Wayne Eagling and Toer van Schayk). I really loved this version too! There were many children performing in addition to adult dancers - that must be really nice for the kids in the audience to see.
Ei paljoakaan näytettävää, osittain siksi, että jatkuva tasaisen harmaa sää tekee edes keskinkertaisten valokuvien ottamisen mahdottomaksi. Tänään ei tuntunut tulevan valoisaa ollenkaan. Ehkä siksi tuntuu siltä, että kehoni on päättänyt talviunen olevan paikallaan: nukun koko ajan (toinen syy siihen, ettei ole mitään näytettävää) - riippumatta siitä, kuinka monta tuntia olen oikeasti nukkunut, voisin helposti herätä vasta puolilta päivin joka päivä.
Nothing much to show. November seems to make it impossible to take even adequate photos. Every day it`s a little bit more dark - today it felt like there hardly was any daylight. It might be because of the lack of light that my body`s decided hibernation is in order: I seem to spend most of my time sleeping lately. Like, no matter how many hours I`ve really slept, I could easily sleep til noon every day.
Branching Out on suunnilleen 55 cm pitkä pingottamattomana, mikä tarkoittaa että loppu häämöttää.* Ihminen, joka huivin saa, pitää lyhyehköistä huiveista ja on itsekin aika lyhyt. Aion neuloa vielä viitisen senttiä ja pingottaa huivin, katsotaan sitten pitääkö neuloa enemmän.
*Todellisuudessa olen neulonut enemmän, mutta olen myös purkanut aika paljon. En selvästikään ole vielä valmis neulomaan pitsiä ja höpöttämään kavereiden kanssa yhtä aikaa.
BO:n nykytila tarkoittaa, että talviunesta huolimatta joululahjatilanne näyttää melko hyvältä. Tosin minulla on taipumus kuvitella, että ompeleminen vie aikaa noin puolet vähemmän kuin se todellisuudessa vie. Pitäisi siis tehdä jotain ommeltavien lahjojenkin hyväksi, vaikka tällä hetkellä hartioihin alkaa sattua kun ajattelenkin ompelemista. Odottelen veronpalautusta ja toivottavasti Rovaniemeltä joulukuun alussa saapuvia harkkosaksia - en millään viitsisi laittaa niihin kolmeakymppiä juuri nyt (tosin sittenhän ne olisi aina, kun niitä tarvitsee) mutta toisaalta ne helpottaisivat elämääni tai ainakin yhtä lahjaprojektia.
Tietääkö muuten joku, mistä Helsingissä saisi kuivattua laventelia tms. joka sopisi tuoksupussien sisälle? Tarvitsisin siis enemmän kuin yhteen pussiin, joten toivon löytäväni sitä jostain irtomyynnistä.
Branching Out is about 55 cm/22 in long at the moment, pre-blocked.* Not that much to go, since the person I`m knitting it for doesn`t likes her scarves rather short. I think I`ll block it at 60 cm/23.5 in and see if I need to knit more. That means that despite all slacking around, I`m in quite a good place when it comes to Christmas presents - I hope. (Though I have this habit of thinking sewing takes much less time than it actually does, so I might want to start doing something about that as well. Only at the moment even thinking about sitting at sewing machine makes my back and shoulders ache.)
*I`ve actually knit more than that, but then I`ve also been tinking it - for a while it seemed like I didn`t make any actual progress. Note to self: I`m not ready to knit lace while chatting with friends.
Bloggaaminen on ihanaa: paitsi, että toisten blogeja lukiessa opin paljon uutta, saan neuvoja kun niitä tarvitsen. Paljon kiitoksia Zeskalle, joka ystävällisesti antoi vinkkejä pitsin neulomiseen edellisen postin kommenteissa (lisäksi erittäin nopeasti, kommentti oli tullut bloggaamista seuraavana aamuna)! Neuvoista oli todella hyötyä - ja ennen kaikkea aloin uskoa, että minun on mahdollista neuloa pitsiä. :) Niin ja kiitos myös Uhoavalle gnulle, jonka kommentin luin juuri ennen kuin tämän postin julkistin.
I have to say I love blogging: not only I learn a lot while reading blogs, people are nice enough to comment and give advice when I need it. This time a big thank you goes to Zeska, who kindly shared some tips on lace (in last posts comments), and real quickly too. It means a lot to me.
Koska bloggaamattomasta harmahtavanvihreästä pitsistä on mahdoton saada hyvää kuvaa harmaatakin harmaampana päivänä, esittelen teille sen sijaan uuden, toistaiseksi nimettömän ystäväni:
Because it`s impossible to take a good photo of a greyish-green, non blocked lace scarf on a very grey day, I`ll introduce my new, at the moment nameless, friend:
Kyseessä oleva henkilö on siis matkalaukun nimilappu, nimikortti on toisella puolella. Mokosta (tahtoisin olla siellä töissä jos nyt pakko** olisi olla jossain myyjänä - tai oikeastaan voisin muuttaa sinne) saa mäyriksen lisäksi muitakin koiria. Nyt tarvitsee vain päästä matkoille.
**Ei millään pahalla myyjät. Oma huono työsuhteeni vain on saanut minut kaipaamaan jotain ihan muuta työtä.It`s a luggage name tag, bought from Moko, which might be my favourite shop in Helsinki (if I had ** to work as a shop assistant, I`d like to work there - or actually, I could LIVE there), but if I remember correctly, it`s originally from La Chaise Longue. There were other dogs too, at least pug and poodle. Now all I need is vacation somewhere nice.
**People who do, no offense. I`ve been one myself, but since most things sucked (still do) at the place I worked, I`d like to do something else instead.
Viime viikko oli epätavallisen sosiaalinen - ainakin tämän sinkkutytön elämässä useiden ystävien tapaaminen joka ilta on epätavallista. Tästä syystä väriterapiasukka on edistynyt vain pari riviä, joten siitä ei ole kuvaa. Sen sijaan tarjoan teille kuvan minusta, jotta ette huomaisi, ettei täällä ole mitään neulottu.
Sosiaalisen viikkoni huipentuma oli lauantain elokuva-teemajuhlat, joissa olin pukeutunut Elizabeth Tayloriksi (Kissa kuumalla katolla -leffan tyyliin). Alunperin roolihahmon piti olla ihan toinen, ja tämä asu piti pistää kasaan kiireessä, joten jos en näytä Liziltä, syytän kiireessä hankittua halpisperuukkia.* Vieraiden joukossa oli mm. Holly Golightly, Olivia Newton-John sekä Hansu ja Pirre.
*Joka alunperin oli piru-peruukki - onneksi törkeät punaiset kangassarvet sai irti vähällä vaivalla.
Last week was an unusual blur of social events - at least in this single girls life having several friends to see every evening is pretty unusual. That means the colour therapy sock has been knitted only a couple of rows, so no photo of that. I`ll show you a photo of me instead, because no doubt you`re all dying to see that! The peak of my social week was a movie-themed party on Saturday, where I was dressed up as Elizabeth Taylor (think Cat on a Hot Tin Roof Liz). Originally I had other plans for my character and had to whip this outfit together in hurry, so if I don`t look like Liz, I`m blaming the cheap last minute purchase wig.* Other people present were Holly Golightly, Olivia Newton-John and a less known member of the Corleone family, among others. *Which, by the way, was originally a devil wig - luckily I managed to remove red horns easily.
Jotain on sentään tullut neulottua. Kävin toissapäivänä Tampereella, ja koska väriterapiasukka ei yhdeksän lankakeränsä kera ole kovin hyvää matkustusseuraa, piti aloittaa jotakin uutta. Mukaan siis yksi SNY:ltä saamistani Butterfly-keristä ja Branching Outin ohjeet. Menomatkalla en neulonut kovin paljoa, ja paluumatkalla aloitin alusta (ensimmäinen yritelmäni ei ollut kovinkaan siisti) ja ehdin neuloa tämän:
I`ve knit something, though. On Monday (this week) I had to go to Tampere (a town only 176 kilometres form Helsinki) for a few hours. The colour therapy sock and the nine skeins of yarn I`m using aren`t that good company for travel, so I had to find something new to knit. So I picked a skein of Novita Butterfly my secret pal sent me and a printed pattern for Branching Out. On the way to Tampere I didn`t knit that much, and I started anew on the way back home (my first attempt didn`t look that good). This is what I knit:
Pendolino on tosi nopea, ja minä olen tosi hidas neulomaan pitsiä.
Those pendolino trains go really fast - and I`m a slow lace knitter.
En ole vielä varma, mitä tälle tekeleelle tapahtuu. Jostain syystä se ei minusta näytä yhtään BO:lta. Yritän ratkaista onko syynä a) lanka ei sovi tähän malliin b) pingottamaton pitsi näyttää aina kummalta c) en osaa neuloa pitsiä ja teen jotain väärin tai d) kaikki edelliset. Saatan kokeilla toistakin pitsimallia, koska lanka olisi sopivaa eräälle, joka saa minulta joululahjan ja jonka mielestä villa kutittaa (et sinä, sisko).
Tampereen reissulla tuli käväistyä Aili Jokisellakin (Lanka-aittaan en ehtinyt, mutta onpahan jotain odotettavaa seuraavalle Tampereen matkalle), mutta en oikein keksinyt hyvää tekosyytä ostaa mitään (!) - menin varmaan sekaisin langan määrästä. Tai no jotain ostin, mutta sitä en voi näyttää täällä, kun se liittyy ehkä salaiseen neuleystävään.
Niin ja SNY, KIITOS siitä ihanasta Nalle Puh -kortista! Olin tosi kiireinen silloin kun se saapui, ja kiittäminen unohtui sen takia, vaikka se on kiinni peilin reunassa mistä näen sen usein.
Don`t know what`s going to happen to this, though. For some reason it doesn`t look very much like a BO should, to me. I`m trying to decide if it`s because of a) the yarn that doesn`t give credit to the pattern b) the fact that this is non-blocked lace or c) I suck at knitting lace and I`m doing something wrong or d) all. I might give a try to another lace pattern as this yarn would definitely suit someone who`s getting a Christmas present from me and thinks that wool is itchy (not you, sis).
While in Tampere I managed to check out one of the yarn stores which is often mentioned in Finnish blogs. I didn`t buy anything (!) - I think I was a bit overwhelmed by all the yarn there. Oh, ok, I bought a little something, but it having possibly something to with my secret pal, I`m not going to show it here.
Siitäkin huolimatta, että tänään on ollut vetinen räntäsadepäivä, olen sitä mieltä, että syksy on ihana vuodenaika. Marraskuun jälkeen olen kyllä yleensä sitä mieltä, että muutan pohjoisempaan missä tulisi lunta ennen joulua, mutta yleisesti rakastan syksyä. Lyhenevissä päivissä on puolensa: voi hyvällä omallatunnolla vetää villasukat jalkaan ja käpertyää sohvan nurkkaan neulomaan tai lukemaan jos ei jaksa lähteä minnekään; ei ole samanlaista PAKKOA olla ulkona kuin kesällä.
Today`s sleet aside, I love autumn. After November I always think I should be living somewhere where there`d be snow before Christmas, but all in all, autumn is great. The fact that it gets darker and darker in the evenings is not that bad, since it means you have an excuse to stay at home knitting or reading a good book if you feel like it - none of that 'sun`s shining so I HAVE to go out' feeling you have in summer.
Alkusyksystä olen yleensä myös energisimmilläni: olen toiveikas ja jaksan innostua kaikesta uudesta, niin opinnoista kuin harrastuksistakin. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut melkoisen alamaissa. Tuntuu, ettei mikään kannata, kun mikään ei kuitenkaan onnistu. Tämä on vaikuttanut bloggaamiseenikin: olen miettynyt ihan yleisesti, miten paljon höpöttäisin täällä aiheen vierestä ilman, että blogistani tulee ihan tylsä (vai tulisiko siitä sitten hauskempi?), ja varsinkin jatkuvasta väsymyksestä valittaminen täällä on tuntunut jotenkin väärältä. (Ystäville valittamisesta tulee ihan tarpeeksi paha mieli.)
Early autumn is the time when I usually feel the most energetic and hopeful and am keen on new things, be they hobbies or classes. This autumn I`ve been feeling pretty crappy though: tired and listless, and I feel that there`s no use doing a thing since I`m going to fail anyway. This has influenced my blogging too: I`ve been thinking posting about non-craft-related things, but I`m not sure if it`d be a good idea. And complaining about being tired here seems wrong (even talking about it to my friends makes me feel bad afterwards).
Päätin, että tarvitsen vähän väriterapiaa:
So I decided I need a bit of colour therapy:
Sukat Maija-langasta. Niistä tulee puoleensääreenmittaiset tms., ja kyllä, pohkeeni on noin paksu. Maijat tuli Itäkeskuksen Lankavakasta, missä en yleensä käy, mutta sieltä saa edullisesti Maijaa ja Jannea. Jostain syystä vaan aina tuntuu, etteivät myyjätädit tykkää minusta.
Socks from Asa Gjestal`s Maija. They`re going to be mid calf length, I think - and yes, my calf really is that thick.
Lisää väriterapiaa sunnuntailta. (Omalla koneella ei vielä ole kuvankäsittelyohjelmaa, kun olen hukannut sen jonnekin - siksi postaus on viipynyt matkalla, en aiemmin ehtinyt yliopistolle säätämään.)
More colour therapy, as seen last Sunday. (I haven`t got Photoshop or anything like it on the new laptop yet, that`s why this entry is kind of late - had to find the time to post pictures at university`s computer class...)
Jos olet menossa syntymäpäiville lauantaina ja huomaat keskiviikkona, ettei sinulla ole lahjaa, mitä teet? Päätät tietenkin neuloa jotain päivänsankarille! ...Olisin ehkä tehtävästä, jos olisin ollut töissä vähemmän, huomannut aiemmin että ensin kokeilemani malli ei toimi ja/tai lanka ei olisi loppunut. (Onneksi minulla oli varasuunnitelma lahjan suhteen.)
When you`re going to a birthday party on Saturday and realize on Wednesday you haven`t got a gift yet, what do you do? Why, decide to knit something for the birthday girl, of course. Well, I might have made it if I`d had more knitting time and less work, noticed that the first pattern I tried didn`t work and/or hadn`t ran out of yarn. (Luckily I had plan B.)
Tein tämän hatun P:lle, jonka synttärit olivat jokin aika sitten. Hattu valmistui ja kuvattiinkin jokin aika sitten, ja on jopa lähetetty P:lle, mutta bloggaaminen on tietokoneettomuuden takia viivästynyt. Alun perin halusin tehdä bibon, mutta niin paljon kuin tykkäänkin mallista, se ei ole sopiva käyttämälleni langalle. Nurjat silmukat eivät tuo kimallusta kovin hyvin esille - langassa ON glitteriä, vaikkei se kuvista juuri näykään. Lisään kuvan langasta kun voin.*
I made this hat for my friend P, who had her birthday a while ago - the hat was also finished and photos were taken a while ago, and now the hat is even sent to her, but due to my lack of (working) computer I`m blogging it only now. Originally I wanted to use this pattern by Laura (scroll down), but pretty as it is, it didn`t seem to suit this yarn. All those purled stitches just don`t show off the glitter in the yarn - there is glitter, even though you can`t see it in the pics. I`ll post another photo of the yarn when I`ll be able.*
Lanka on vaaleanpunaista Sandnes Sisu Glitteriä, jonka ostin jo joskus alkuvuodesta, kun aioin virkata hatun samalle P:lle. Onneksi Menitasta löytyi vielä samaa värjäyserää, tosin jos en olisi joutunut heittämään pois pätkää, jonka ensin virkkasin ja sitten purin eikä ollut enää neulottavaa, olisin selvinnyt yhdellä kerällä. Nyt minulla on taas melkein kokonainen kerä lankalaatikossa, 44 g. Ei se mitään, koska minusta tuntuu, että tarvitsen itsekin vaaleanpunaista kimallusta - niin omituiselta kuin se tuntuukin.
The yarn is Sandnes Sisu Glitter in pink. I had yarn in my stash, bought earlier this year when I intented to crochet a hat for the same P (but for some reason never finished). Fortunately I found a skein in the same dye lot from my lys. Though if I hadn`t had to throw away a bit of the yarn I`d crocheted and frogged before, one skein would have been enough - now I have 44 grams left, almost a full skein. Never mind, because -shocking as it is- I might need a glittery pink hat myself.
Sisu glitter -myssy
malli: oma
lanka: Sandnes Sisu Glitter kaksinkertaisena (49 g)
puikot: 4,0 mm bambusukkapuikot
Sisu glitter hat
pattern: own
yarn: Sandnes Sisu Glitter, used double (49 g)
needles: 4.0 mm / U.S. bamboo dpn`s
Halusin käyttää juuri tätä lankaa, koska P pitää sekä vaaleanpunaisesta että glitteristä. Myös langan nimi sopii: 'sisu glitter' on P pähkinänkuoressa.
Kavennuksien suhteen olin epävarma, keksin ne neuloessani (muistattehan että olen aloittelija). Lopputulos on kuitenkin ihan hyvä, hattu istuu tarpeeksi napakasti muttei liian.
I wanted to use this yarn, because P likes both pink and glitter, and the name of the yarn suits her too: in Finnish, 'sisu' means something like having perseverance and guts, lots of. Combined with 'glitter', well, that`s P in a nutshell for you.
I wasn`t so sure about the decreases, which I just made up while knitting - I`m a knitting novice, remember? But they turned out ok: the hat is snug but not too snug, just as I wanted.
*Tietokonehuoleni ovat ohi (toivottavasti), koska isin ja äidin suosiollisen lainan ansiosta minulla on uusi läppäri (JIHUU!!!). Entinen tietokoneeni oli käytetty ja sillä oli monia ihmisen ymmärryksen ylittäviä inhottavia tapoja, joten on ihmeellistä, kun omistaa tietokoneen joka mm. käynnistyy heti kun painan käynnistymisnappia (huom. loistava tietokonesanaston hallinta!). Kuvat on vielä vanhan koneen kovalevyllä, ja osa siskon koneella, joten menee hetki ennen kuin saan lankakuvat.
*My computer woes are over now (hopefully), since I`ve had a brand new lap top for a few days (YAY!!!) - thanks for the loan, Mum and Dad. After hand-me-down computer which had many evil ways, none of them known to man, it`s like a dream to have one which e.g. actually starts the first time you push the button. My photos are still on the old computer`s hard drive, and some on sis`computer, so it`ll take a while since I´ll be able to post the yarn photo.
Viime viikonloppuna vanhempien luona sain vihdoin otettua kuvia Fetching-kämmekkäistä. Sunnuntaina minulla oli kerrankin saatavilla avustaja JA sää oli aurinkoinen (vaikkakin kylmä) joten pistimme pystyyn muotikuvaukset.
Last weekend I finally got to take some photos of my Fetching mitts. I had help AND it was sunny (though cold) on Sunday, so we arranged a little photo shoot.
malli: Fetching Knittystä
lanka: RY Cashsoft Aran (57% erittäin hienoa merinovillaa, 33% mikrokuitua, 10% kashmiria) Menitasta, väri 006 Bud, käytin 56 g eli vähän toista kerää
puikot: 4 mm bambuiset sukkapuikot
mallina: äiti
pattern: Fetching from Knitty
yarn: RY Cashsoft Aran (57% extra fine merino, 33% microfibre, 10% cashmere) in colour 006 Bud, 56 g which means a little over one skein
needles: bamboo dpn`s 4.0 mm / U.S. 6
model: Mum
Tykkään langasta (pehmeää!), tykkään väristä, tykkään mallista (mukavan helppo tutustuminen palmikoihin, ja nopea tehdä). Kämmekkäät vähän rullautuvat kämmenpuolelta käytössä, pohdin tekisinkö sille jotain. Jos minulla olisi hennommat kätöset, nämä varmaan pyörisivät kädessä, mutta nyt ovat sopivat. Jostain syystä toisen kämmekkään reunanystyrät (=picot bind off) erottuu selvemmin kuin toisen, mutta sille en jaksanut tällä kertaa tehdä mitään, halusin vain saada nämä valmiiksi.
Love the yarn (soft!), love the colour, love the pattern (it`s an easy intoroduction to cables, plus fast to knit). The mitts roll a bit on the palm side, I`m thinking whether I should do something about it. And if I didn`t have fairly big hands, these probably would be too big - now they`re ok. For some reason the picot bind off isn`t as prominent in the right mitt as the left one, but I was too eager to finish these to do anything about it.
En pääse vielä eroon tästä mallista, koska ystäväni L näki omat kämmekkääni, ihastui ja vihjasi, että voisi ottaa samanlaiset joululahjaksi. Myönnyin heti, koska olin itse suunnitellut tehdä hänelle parin. Ostin jo lankaakin, Austermannin Inkacoloria syvänpunaisena, ja luon parhaillaan silmukoita.
I`m not done with Fetching yet: my friend L saw these, liked them and hinted she`d love to have her own for Christmas. Since I`d already planned to make her a pair, I was eager to agree. I already bought some Austermann Inkacolor in deep red for L`s pair and am currently casting on.
Fetching-kämmekkäät ovat valmiit. Niistä ei kuitenkaan ole kuvaa, koska pidän niistä ja haluan kivan kuvan ja tarvitsen sen ottamiseen jonkun apua ja päivänvaloa yhtäaikaa, mikä saattaa olla melko haastavaa... Sen siitä saa kun asuu yksin. Tarkemmin kämmekkäistä myöhemmin.
My Fetching fingerless mittens are finished. I don`t have photos of them though, because I fancy them and I want to post a fancy pic of them, which means I need a) someone to take that pic and b) some day light and combining those two things might not be as easy as it sounds, considering I live alone. So more about them later.
Olen suunnitellut seuraavaa projektia ja sen lisäksi, että olen keksinyt kolme muuta projektia, olen kokeillut kuutta eri mallineuletta (rakastan tätä kirjaa!) ja päätynyt seitsemänteen, luultavasti. Täytyy vielä ottaa mittoja asianosaisista ja neuloa lopullinen mallitilkku.
I`ve been planning the next project and except finding three more things I want to knit RIGHT NOW, I´ve tried six different stitches and decided to use the seventh (I think). I still have to measure the recipient and knit the final swatch.
Hassua, Cashsoft Aran on niin pehmeää että nyt Ornati Filaghin vauvalanka tuntuu karkealta. ...Huomaatteko, en voi lopettaa puhumista Cashsoftin pehmeydestä.
Funny, Cashsoft Aran is so soft that Ornati Filaghi baby yarn feels coarse. ...Yes, I can`t stop telling you how soft Cashsoft is!
Neulon palmikoita ensimmäistä kertaa elämässäni. Jos olisin tiennyt, ettei se ole tämän vaikeampaa olisin kokeillut jo aiemmin. Jotenkin se ajatus ylimääräisestä puikosta sai minut päättämään, että palmikkoneuleet ovat tosi vaikeita - tosin tuskin olen ihan kohta valmis neulomaan Aran-villapaitaa. (No, en edes osaa kuvitella käyttäväni sellaista, niin kauniita kuin ne ovatkin.) Mutta olen selannut The ultimate sourcebook of knitting and crochet stitches - kirjan palmikkomalleja ja suunnitellut kaulaliinaa...
I`m knitting cables the first time in my life and liking it. Somehow the thought of an extra needle made me decide cables must be super difficult - if I´d known the truth, I´d have given cables a try much earlier. Though it might take a while until I`m able to knit an Aran (well, I can`t imagine wearing one, anyway, as beautiful as they are). I´ve been searching The ultimate sourcebook of knitting and crochet stitches for cable patterns and thought about a scarf...
Tämä on siis alku toiseen Fetching-kämmekkäistä (kuvassa väri on liian harmaa, mutta kun ehdin kuvaamaan vasta töiden jälkeen). Cashsoft Aran on hiukan ohjeen lankaa paksumpaa, mutta halusin käyttää sitä koska se on niin ihanan pehmeää (ja ilmeisesti Knittyn kuva vihreistä kämmekkäistä oli jotenkin jäänyt mieleeni). Jos lankavalinta osoittautuu hirveän huonoksi, langalle on jo toinen kohde mietittynä.
This is a beginning for a Fetching fingerless glove (the colour in the pic is too grey, but I had time for photographing only after work). Cashsoft Aran is thicker than the yarn used on Knitty pattern, but I wanted to use it because it`s sooo soft (and probably because of the Knitty picture of green ones). If Cashsoft Aran turns out to be a bad choice, I´ve got another project for it already planned.
Tässä kuvassa väri on lähempänä totuutta.
The colour is closer to reality in this pic.
Ai niin, uusi Knitty on saapunut.
Oh, and there`s a new Knitty.
Saanko esitellä aivan erityisen vauvanmyssyn: esimmäinen tilaustyö jonka olen neulonut. :) Myssyn omistaja on neiti B., ikää kaksi viikkoa. Ilmeisesti sisko pitää myssyistä jotka neuloin kummipojalle, koska hän tilasi myssyn ystäviensä vauvalle. Sisko valitsi värit ostamaansa potkupukuun sopiviksi. Myssystä tuli ihan ylisuloinen!
Let me show you a very special baby hat: it`s the first commisioned knitting I´ve done. :) It`s made for Miss B., age two weeks. Apparently sis likes the hats I knit for nephew since she asked me to knit one for her friends` baby. Sis chose the colours to match a romper she bought. The hat is super cute!
Hattu on niin söpö että se on melkein liian söpö. Saa ajattelemaan polkkakarkkeja ja Carte D´Or Crema di Mascarpone jätskiä.
Malli: oma. Lanka: On line Linie 163 Bingo, värit 60 (vaaleanpunainen), 01 (valkoinen) ja 49 (fuksia). Puikot: 3,5 mm bambuiset sukkapuikot.
It`s so sweet it almost makes my teeth hurt. Almost too cute. Makes me think of peppermint candy (and Carte D´Or Crema di Mascarpone ice cream ...mmm).
Pattern: own. Yarn: On line Linie 163 Bingo, colours 60 (pink), 01 (white) and 49 (fuchsia (?)). Needles: 3.5 mm bamboo dpn`s.
Haluan näyttää teille myös Love Bird -kaulakoruni, parin viikon odotuksen jälkeen saivat sen tilattua sen Stockalle. Koru on synttärilahja kummeilta (setäni ja vaimonsa) - oikeastaan lahja oli lahjakortti, valitsin lahjan itse. :) Pilgrimin korut sattui olemaan elokuussa kanta-asiakastarjouksessa, joten hankin myös nämä korvikset (hopeanvärisinä). Muistatte ehkä pääskysinnostukseni? Koru muuten näyttää mattapintaiselta, koska koskettelen sitä vähän väliä ja kummipoika yritti syödä sen, oikeasti se on kiiltävä.
Efva Attlingin sivut löytyvät täältä, tosin ne päivittyvät harvoin, uusimmat mallit eivät ole nähtävillä sivuilla. Tykkään monista koruista, tosin monet niistä eivät ole ihan minun tyylisiäni.
I also have my Efva Attling Love Bird necklace to show you, after waiting for a couple of weeks for Stockmann (a department store) to get one. This is a birthday gift from my godparents (my uncle & his wife) - actually the gift was a gift certificate, but this is what I got with it. I also got these Pilgrim earrings (in silver) to go with the necklace. Remember my love for swallows? By the way, the necklace looks matted in the picture since I keep touching it and nephew tried to eat it - it really is all shiny.
Here`s Efva Attlings web site, though for some reason the newest designs are not there yet. Her designs are not exactly my style (except the necklace), but I like them nevertheless.
Flunssa jatkuu. En ole yhtään terveempi. Ehkä sairaampi. Nukuin puolillepäivin, en edes kuullut herätyskelloa (onneksi en ollut menossa töihin). Pää täynnä räkää. En kykene tekemään muuta kuin katsomaan loput Lostin ykköskaudesta dvd:ltä.
Not well yet. Not even better. Probably worse. Slept til noon, didn`t even hear the alarm clock (luckily it was not work day today!). Head pounding (can`t even think of a headline). Plan to watch the rest of the season 1 Lost dvd`s and do nothing else.
Toivottavasti tämä ja sen kaksossisko auttaa: Rowan Cashsoft Aran (57% erittäin hienoa merinovillaa, 33% mikrokuitua, 10% kashmiria). Menitasta. NIIIIIN pehmeää! Silittelen sitä Lostia katsoessani.
Hope this and it`s twin sister will help: Rowan Cashsoft Aran (57% extra fine merino, 33% microfibre, 10% cashmere). It`s SOOOO soft! I`ll fondle it while watching Lost.
Lähetys päättyy linkkiin WIP-kuvaani flickr-ryhmässä.
I leave you with a link to my photo in WIP flickr group.
Viikonloppu oli ihana! Vaikka jouduin sekä lauantaina että sunnuntaina viettämään aikaa paikoissa, joissa oli niin paljon ihmisiä, että eteenpäin liikkuminen oli vaikeaa (ei kuulu suosikkitilanteisiini), en ollut edes lievästi ärtyisä. Ehkä se oli noihin paikkoihin liittyneen shoppailun ansiota. :)
I had a great weekend! Even though I had to spend some time both on Saturday and on Sunday in a place so crammed it was difficult to move forward (not my favourite past-time) I didn`t get grumpy once. Maybe it was all the shopping included in both of those places. :)
Lauantaina sisko ja kummipoika veivät minut Ikeaan. 10-vuotissynttäreiden kunniaksi siellä oli siis kaikki -10%, joten ostin vihdoinkin työtuolin. Hyvänä kannustimena oli viimeaikainen selkäsärky - kun yhdistetään säännöllinen blogien lukeminen tavallisella ruokapöydän tuolilla istuen, ompelu samalla tuolilla istuen ja neulominen, saadaan kipeä selkä. (Tosin minä myös usein istun tarpeettoman huonossa asennossa.) Tietenkään shoppailu ei rajoittunut tuolin ostoon, vaan hankin (kaiken muuan muassa) nämä kannelliset muovilaatikot langalle. Hmm, jollakin taitaa olla enemmän lankaa kuin joku luuli, koska laatikot eivät tahdo riittää...*
*Normaaliin neulojaan verrattuna tuossa ei tietenkään ole juuri lainkaan lankaa. Mutta silti enemmän kuin luulin.
Saturday sis and nephew took me to Ikea. It was Ikea 10 years in Finland -day so everything was 10% off - a great day to finally buy that swivel chair I`ve been planning to buy for a year. My recent back-ache was another good incentive. (Take regular blog reading sitting on a dining room chair, combine with some sewing sitting on the same chair, plus knitting = back-ache! I have to admit to sitting in bad positions - hope it`ll be easier to maintain a good position now). Of course I didn`t only buy the chair, but lots of other things as well, including these plastic boxes with lids for yarn. Er, I guess somebody has a bigger stash* than she thought. I need to buy one more box.
*I know that by regular knitter standards you can hardly call this a stash. But it`s still more than I realised having.
Lauantaina minulle tuli myös erityisiä vieraita: suomalainen ystäväni S ja S:n kanadalainen poikaystävä D tulivat yöksi ennen kuin palasivat takaisin Lontooseen. Olen tuntenut S:n vuosia, mutta koska hän on asunut viimeiset kuusi vuotta Britanniassa ja olemme molemmat köyhiä opiskelijoita, emme tapaa kovin usein. Oli todella mukavaa nähdä heidät! Istuimme iltaa syöden cous-coussalaattia ja jäätelöä, juoden viiniä ja jutellen tuntikausia. Kuulin, että olen tervetullut vastavierailulle (taas), ja aloin heti haaveilla lankaostoksista Lontoossa...
I also got some special visitors on Saturday: my Finnish friend S and her Canadian boyfriend D, who spent the night before returning to London. I`ve known S for years, but we don`t get to see each other often, since she`s lived the past six years in Britain, and we are students with no means to travel much. It was so good to see them! We had really good time eating cous cous salad and ice cream, drinking wine and chatting for hours. I heard I`ll be welcome to stay (again) at their guestroom, and immediately started to dream about yarn shopping in London.
Sunnuntaina oli Kädentaito 2006 -messut. Tarkoituksenani ei ollut ostaa mitään (enkä ostanutkaan, paitsi kahdet kullatut Addit ja peltirasian - eli käytännössä ei mitään) mutta oli kivaa päästä hiplaamaan lankaa. Vastustin kiusausta nepalilaisen kierrätyssilkkilangankin suhteen, tosin sitä ei ehkä olisi pitänyt tehdä. Mutta säästän rahaa Clapotis-lankoihin.
Sunday was the Kädentaito 2006 crafts fair with A. I didn`t mean to buy anything (and I didn`t, apart from two circular Addis and a vintage tin, that`s basically nothing) but it was nice to get to fondle all that yarn. I even resisted the call of Nepalese recycled silk yarn - fair trade and all - though maybe I shouldn`t have. But really, I should be saving money for the Clapotis yarn.
