Vielä joulusta - Still about Christmas

Olen neulonut ja katsonut telkkaria. Eilen katsoin Lost in translationin (pidän siitä, ja rakastan Virgin Suicides -leffaa, mutta en ole vielä ehtinyt katsomaan Marie Antoinettea - pakko mennä, koska Sofia Coppola on ihana.) ja Scarlett Johanssonin roolihahmo Charlotte kysyi mieheltään, oliko C:n neuloma kaulaliina kyllin pitkä. Hassua, mietin itse ihan samaa - olen neulonut samaa kuuden kerroksen mallikertaa uudestaan ja uudestaan. En ihan niin paljon kuin edellinen lause antaa ymmärtää, mutta haluaisin olla jo pidemmällä uudessa neuleessa kuin olen.


I`ve been knitting and watching telly. Yesterday I saw Lost in translation (I like it, and loved Virgin suicides, but haven`t got a chance to see Marie Antoinette yet - have to go though, I think Sofia Coppola is lovely.) and Scarlett Johansson`s character Charlotte asked her husband if the scarf she was knitting was long enough yet. Funny, I had same kind of feelings - I`ve been repeating the same six rows over and over again. Ok, I maybe exaggerating, but even though I like the project I`m itching to get the repeats done already.


Tänään menin A:n kanssa leffaan katsomaan The Holidayn (huomaatteko, miten harvoin leffojen nimiä suomennetaan nykyisin?). Olisi ehkä pitänyt ottaa neule mukaan, leffa oli pitkä ja olisin saanut paljon aikaan sen sijaan, että söin karkkia. En yleensä katso romanttisia komedioita, ja ne ovat suunnilleen ainoat leffat joissa syön karkkia. Iriksen cottage leffassa oli aivan ihana, varsinkin keittiö! Voisin asua siellä, vanhan englantilaiskylän kupeessa ja ajella Mini Cooperilla (tosin minulle sininen, kiitos!). Jos Jude Law ilmestyisi ovelleni, se olisi mukava lisä.


Today I went with A to see The Holiday in movies. Maybe I should`ve brought my knitting with me - that`d have prevented me from eating more candy and I`d got a lot done. I don`t usually watch romantic comedies and they`re are the only kind of movies that require eating candy, in my opinion. I really liked Iris`cottage! Especially the kitchen. I could easily live there, by an old English village and have a Mini Cooper to drive (though I`d like to have a blue one, please). And Jude Law knocking on my door would be a nice bonus.


Vaikka joulu on virallisesti ohi (kai), en ole ihan vielä valmis päästämään irti.* Olen vakavissani harkinnut ensi vuoden korttien tekemistä tammikuussa - ihan totta! Johtuen joulua edeltäneestä stressistä ja kiireestä, ja koska haluaisin testata hyvää ideaa. Täällä vanhempien luona on vielä kuusi voimissaan, ja päätin esitellä pari suosikkikoristettani. Meillä kuusi on hillityn arvokkaasti koristeltu, siitä näkee, että vuosiin ei ollut ketään lasta joulunvietossa (sen lisäksi pari vuotta sitten äiti pudotti laatikon, jossa oli värikkäitä darwimassakoristeita 80-luvulta, ja vain muutama selviytyi).
*Minua on petetty, joulu meni ohi ihan huomaamatta! Aikuistumisessa on huonojakin puolia.


Though Christmas is officially over (I guess), I don`t feel ready to completely give up on it.* I`ve even seriously considered to make next years Christmas cards in January - really! Mainly because of the stress and business I experienced before Christmas, and because I`ve got an idea I`d like to try. At my parents`, we still have our tree up, and I thought I`d share some of my favourite ornaments. Our tree is somewhat sparsely decorated and sophisticated, I think it shows we`ve only had adults here for a long time (plus a couple of years ago Mum dropped the box containing colourful ornaments made of modeling clay we had as children and only a few survived).
* I guess I feel somehow cheated because Christmas passed so quickly this year. In some ways growing up sucks.

Tämä lasipallo on ollut äidin vanhempien kuusessa, se on ainakin äidin ikäinen. Vaikka se on vähän rikki, sisko ja minä haluamme aina ripustaa sen kuuseen. On mukavaa ajatella, että se on ollut jo isovanhemmillamme, ja yhdessä parin muun vanhan lasipallon kanssa se on ainoa koriste, jota ei ole ostettu kaupasta viimeisten kymmenen vuoden sisällä.


This glass bauble comes from my maternal grandparent`s, it`s at least as old as Mum. As you can see it`s a bit broken, but sis and me insist having it on the tree. I like the fact it`s been passed on to us, and together with few other glass baubles it`s the only decoration that haven`t been bought recently from a shop.






Olen aloittanut oman kokoelamani - yritän ostaa yhden tai kaksi koristetta joka vuosi, jotta minulla olisi muutama 'vanha' tuttu koriste sitten joskus omassa kuusessa. Lasinen jääkarhu tuttipullo tassuissa on saksalainen ja tehty vanhan, 1700- tai 1800-luvun koristeen mukaan. Vaikka tuttipullo on vähän outo, karhu on suloinen, ja oli pakko ostaa.


I`ve started my own ornament collection - I try to buy one or two every year, so come the year I have a tree of my own I already have some 'old', familiar ornaments. The glass polar bear cub with a nursing bottle is made in Germany and based on a very old ornament from 18th or 19th century. The nursing bottle thing is a bit weird, but he`s so cute I had to buy him.






Tämä Gisela Grahamin lumiukko on viimeisin tulokas, ja lähtee Helsinkiin kanssani. Ostin sen joulun jälkeen, mutta niinpä sainkin puoleen hintaan. Lumiukko pääsee kotona roikkumaan jonnekin sopivaan paikkaan talvikuukausiksi, ei sovi tulla ostetuksi ja heti joutua laatikkoon.



This snowman by Gisela Graham is the latest addition, and leaving with to Helsinki. I bought him after Christmas actually, so I got him for half the price. I think I won`t pack him away for a couple of months, it would be a shame to be bought and put in the box immediately.