2006/11/01

Väriterapian tarpeessa - Colour therapy

Siitäkin huolimatta, että tänään on ollut vetinen räntäsadepäivä, olen sitä mieltä, että syksy on ihana vuodenaika. Marraskuun jälkeen olen kyllä yleensä sitä mieltä, että muutan pohjoisempaan missä tulisi lunta ennen joulua, mutta yleisesti rakastan syksyä. Lyhenevissä päivissä on puolensa: voi hyvällä omallatunnolla vetää villasukat jalkaan ja käpertyää sohvan nurkkaan neulomaan tai lukemaan jos ei jaksa lähteä minnekään; ei ole samanlaista PAKKOA olla ulkona kuin kesällä.

Today`s sleet aside, I love autumn. After November I always think I should be living somewhere where there`d be snow before Christmas, but all in all, autumn is great. The fact that it gets darker and darker in the evenings is not that bad, since it means you have an excuse to stay at home knitting or reading a good book if you feel like it - none of that 'sun`s shining so I HAVE to go out' feeling you have in summer.


Alkusyksystä olen yleensä myös energisimmilläni: olen toiveikas ja jaksan innostua kaikesta uudesta, niin opinnoista kuin harrastuksistakin. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut melkoisen alamaissa. Tuntuu, ettei mikään kannata, kun mikään ei kuitenkaan onnistu. Tämä on vaikuttanut bloggaamiseenikin: olen miettynyt ihan yleisesti, miten paljon höpöttäisin täällä aiheen vierestä ilman, että blogistani tulee ihan tylsä (vai tulisiko siitä sitten hauskempi?), ja varsinkin jatkuvasta väsymyksestä valittaminen täällä on tuntunut jotenkin väärältä. (Ystäville valittamisesta tulee ihan tarpeeksi paha mieli.)

Early autumn is the time when I usually feel the most energetic and hopeful and am keen on new things, be they hobbies or classes. This autumn I`ve been feeling pretty crappy though: tired and listless, and I feel that there`s no use doing a thing since I`m going to fail anyway. This has influenced my blogging too: I`ve been thinking posting about non-craft-related things, but I`m not sure if it`d be a good idea. And complaining about being tired here seems wrong (even talking about it to my friends makes me feel bad afterwards).


Päätin, että tarvitsen vähän väriterapiaa:

So I decided I need a bit of colour therapy:





Sukat Maija-langasta. Niistä tulee puoleensääreenmittaiset tms., ja kyllä, pohkeeni on noin paksu. Maijat tuli Itäkeskuksen Lankavakasta, missä en yleensä käy, mutta sieltä saa edullisesti Maijaa ja Jannea. Jostain syystä vaan aina tuntuu, etteivät myyjätädit tykkää minusta.


Socks from Asa Gjestal`s Maija. They`re going to be mid calf length, I think - and yes, my calf really is that thick.



Lisää väriterapiaa sunnuntailta. (Omalla koneella ei vielä ole kuvankäsittelyohjelmaa, kun olen hukannut sen jonnekin - siksi postaus on viipynyt matkalla, en aiemmin ehtinyt yliopistolle säätämään.)

More colour therapy, as seen last Sunday. (I haven`t got Photoshop or anything like it on the new laptop yet, that`s why this entry is kind of late - had to find the time to post pictures at university`s computer class...)






4 comments:

Lape said...

en tiedä, mutta minustakin on aina tuntunut siltä että en ole kovin toivottu asiakas ko. liikkeessä, lieko kauppiaan asiakaspalvelutaidot olla hieman ruosteessa? Aina kun Itikseen eksyy nii kuitenkin käy katsastamassa valikoiman...

Outi said...
This comment has been removed by a blog administrator.
Outi said...

Heh. Luin huonosti tekstin joten poistin aiemman kommentin.

Kauniita sävyjä tuossa Maijassa!

The_Add_Knitter said...

I love the concept of colour therapy, and your socks are beautiful--what yarn is that? Love your blog--I was raised in Minnesota by a Finnish nanny, so it seems so right at home for me!