skip to main |
skip to sidebar
Viikonloppuna nautin sekä hengen- että ruumiinravintoa. Lauantaina leffassa ja syömässä Ysibaarin ihanaa sitruuna-jogurttipastaa, sunnuntaina EMMAssa ja siskon luona syömässä fajitoja. Vaihteeksi tuntuu, että olen nukkunut tarpeeksi, ja ystävän kanssa jutteleminen auttoi myös: olo on energisempi kuin aikoihin. Kiitos A!
Weekend passed in a blur enjoying food for both the soul and the body. On Saturday I went to movies and afterwards ate a bowlful of lovely lemon-youghurt pasta, on Sunday I visited the new Espoo Museum of Modern Art and had fajitas for dinner at my sisters`. I feel like I`ve slept enough for a change, and chatting with a friend helped too: I feel energized. Thanks, A!
Taidetta seinällä... (Kazimir Malevitsh: Musta neliö)
Art on wall... (Kazimir Malevich: Black Square)
...ja lautasella.
...and on plate.
Kävin ensimmäistä kertaa EMMAssa, ja menen pian uudelleen: museo on NIIN suuri (Suomen mittakaavassa ainakin), etten edes yrittäinyt katsoa kaikkea kerralla. Ehdottomasti vierailun arvoinen! Shirin Neshatin näyttely jäi nyt näkemättä, mutta odotan kovasti seuraavaa vierailua (ehkä arkena - museossa oli PALJON ihmisiä).
Pidän kovasti myös Weegee-talosta, joka on täydellinen paikka taidemuseolle: paljon tilaa, ja arkkitehtuuri minimalistista, joten se ei vie huomiota taideteoksilta. Tuntui, kuin olisin ollut ulkomailla. :)
This was my first time in EMMA, and I have to go back soon: it`s so big a museum (unusually big in Finland`s scale) that I didn`t even try to make all the exhibitions at once. But really worth the visit! I`m looking forward to see Shirin Neshat`s exhibition next time. Also, the space - which is an old printing house now housing several museums, a school, an art gallery, a children`s music school and an art school - is perfect for an art museum: lots and lots of space, and the architecture is minimalist, so it doesn`t disturb the art. ....I sound real pretentious - sorry.
Neulerintamalla oli ihan pakko kokeilla helmiä neuleessa, vaikka tämän huivinalun kohtalona onkin heti alussa joutua keskeneräisten neuleiden koriin hautumaan. Joululahjaneule menee huivin edelle, palaan huiviin joskus joulun jälkeen - paitsi jos olen tuotteliaampi kuin luulin, ja ehdin neuloa sekä joululahjaneuleen että tämän huivin joululahjaksi. Epäilen kyllä. Turkoosi väri on muuten oikeasti vihreämpi.
On knitting front I`ve been trying my hands on knitting with beads. Just had to. This (beginning of a scarf) is destined to reside in the WIP pile for quite a while, though. There`s more Christmas knitting to do, and this scarf has to wait. Unless I`m super productive and have time to knit this scarf for Christmas as well, but I doubt it. The colour`s off by the way - it`s more green.
SNY:lle kiitokset terveisistä, kivaa saada selville, kuka on lähetellyt minulle ihanuuksia! Nyt jännittää.
Ei paljoakaan näytettävää, osittain siksi, että jatkuva tasaisen harmaa sää tekee edes keskinkertaisten valokuvien ottamisen mahdottomaksi. Tänään ei tuntunut tulevan valoisaa ollenkaan. Ehkä siksi tuntuu siltä, että kehoni on päättänyt talviunen olevan paikallaan: nukun koko ajan (toinen syy siihen, ettei ole mitään näytettävää) - riippumatta siitä, kuinka monta tuntia olen oikeasti nukkunut, voisin helposti herätä vasta puolilta päivin joka päivä.
Nothing much to show. November seems to make it impossible to take even adequate photos. Every day it`s a little bit more dark - today it felt like there hardly was any daylight. It might be because of the lack of light that my body`s decided hibernation is in order: I seem to spend most of my time sleeping lately. Like, no matter how many hours I`ve really slept, I could easily sleep til noon every day.
Branching Out on suunnilleen 55 cm pitkä pingottamattomana, mikä tarkoittaa että loppu häämöttää.* Ihminen, joka huivin saa, pitää lyhyehköistä huiveista ja on itsekin aika lyhyt. Aion neuloa vielä viitisen senttiä ja pingottaa huivin, katsotaan sitten pitääkö neuloa enemmän.
*Todellisuudessa olen neulonut enemmän, mutta olen myös purkanut aika paljon. En selvästikään ole vielä valmis neulomaan pitsiä ja höpöttämään kavereiden kanssa yhtä aikaa.
BO:n nykytila tarkoittaa, että talviunesta huolimatta joululahjatilanne näyttää melko hyvältä. Tosin minulla on taipumus kuvitella, että ompeleminen vie aikaa noin puolet vähemmän kuin se todellisuudessa vie. Pitäisi siis tehdä jotain ommeltavien lahjojenkin hyväksi, vaikka tällä hetkellä hartioihin alkaa sattua kun ajattelenkin ompelemista. Odottelen veronpalautusta ja toivottavasti Rovaniemeltä joulukuun alussa saapuvia harkkosaksia - en millään viitsisi laittaa niihin kolmeakymppiä juuri nyt (tosin sittenhän ne olisi aina, kun niitä tarvitsee) mutta toisaalta ne helpottaisivat elämääni tai ainakin yhtä lahjaprojektia.
Tietääkö muuten joku, mistä Helsingissä saisi kuivattua laventelia tms. joka sopisi tuoksupussien sisälle? Tarvitsisin siis enemmän kuin yhteen pussiin, joten toivon löytäväni sitä jostain irtomyynnistä.
Branching Out is about 55 cm/22 in long at the moment, pre-blocked.* Not that much to go, since the person I`m knitting it for doesn`t likes her scarves rather short. I think I`ll block it at 60 cm/23.5 in and see if I need to knit more. That means that despite all slacking around, I`m in quite a good place when it comes to Christmas presents - I hope. (Though I have this habit of thinking sewing takes much less time than it actually does, so I might want to start doing something about that as well. Only at the moment even thinking about sitting at sewing machine makes my back and shoulders ache.)
*I`ve actually knit more than that, but then I`ve also been tinking it - for a while it seemed like I didn`t make any actual progress. Note to self: I`m not ready to knit lace while chatting with friends.
Bloggaaminen on ihanaa: paitsi, että toisten blogeja lukiessa opin paljon uutta, saan neuvoja kun niitä tarvitsen. Paljon kiitoksia Zeskalle, joka ystävällisesti antoi vinkkejä pitsin neulomiseen edellisen postin kommenteissa (lisäksi erittäin nopeasti, kommentti oli tullut bloggaamista seuraavana aamuna)! Neuvoista oli todella hyötyä - ja ennen kaikkea aloin uskoa, että minun on mahdollista neuloa pitsiä. :) Niin ja kiitos myös Uhoavalle gnulle, jonka kommentin luin juuri ennen kuin tämän postin julkistin.
I have to say I love blogging: not only I learn a lot while reading blogs, people are nice enough to comment and give advice when I need it. This time a big thank you goes to Zeska, who kindly shared some tips on lace (in last posts comments), and real quickly too. It means a lot to me.
Koska bloggaamattomasta harmahtavanvihreästä pitsistä on mahdoton saada hyvää kuvaa harmaatakin harmaampana päivänä, esittelen teille sen sijaan uuden, toistaiseksi nimettömän ystäväni:
Because it`s impossible to take a good photo of a greyish-green, non blocked lace scarf on a very grey day, I`ll introduce my new, at the moment nameless, friend:
Kyseessä oleva henkilö on siis matkalaukun nimilappu, nimikortti on toisella puolella. Mokosta (tahtoisin olla siellä töissä jos nyt pakko** olisi olla jossain myyjänä - tai oikeastaan voisin muuttaa sinne) saa mäyriksen lisäksi muitakin koiria. Nyt tarvitsee vain päästä matkoille.
**Ei millään pahalla myyjät. Oma huono työsuhteeni vain on saanut minut kaipaamaan jotain ihan muuta työtä.It`s a luggage name tag, bought from Moko, which might be my favourite shop in Helsinki (if I had ** to work as a shop assistant, I`d like to work there - or actually, I could LIVE there), but if I remember correctly, it`s originally from La Chaise Longue. There were other dogs too, at least pug and poodle. Now all I need is vacation somewhere nice.
**People who do, no offense. I`ve been one myself, but since most things sucked (still do) at the place I worked, I`d like to do something else instead.
Viime viikko oli epätavallisen sosiaalinen - ainakin tämän sinkkutytön elämässä useiden ystävien tapaaminen joka ilta on epätavallista. Tästä syystä väriterapiasukka on edistynyt vain pari riviä, joten siitä ei ole kuvaa. Sen sijaan tarjoan teille kuvan minusta, jotta ette huomaisi, ettei täällä ole mitään neulottu.
Sosiaalisen viikkoni huipentuma oli lauantain elokuva-teemajuhlat, joissa olin pukeutunut Elizabeth Tayloriksi (Kissa kuumalla katolla -leffan tyyliin). Alunperin roolihahmon piti olla ihan toinen, ja tämä asu piti pistää kasaan kiireessä, joten jos en näytä Liziltä, syytän kiireessä hankittua halpisperuukkia.* Vieraiden joukossa oli mm. Holly Golightly, Olivia Newton-John sekä Hansu ja Pirre.
*Joka alunperin oli piru-peruukki - onneksi törkeät punaiset kangassarvet sai irti vähällä vaivalla.
Last week was an unusual blur of social events - at least in this single girls life having several friends to see every evening is pretty unusual. That means the colour therapy sock has been knitted only a couple of rows, so no photo of that. I`ll show you a photo of me instead, because no doubt you`re all dying to see that! The peak of my social week was a movie-themed party on Saturday, where I was dressed up as Elizabeth Taylor (think Cat on a Hot Tin Roof Liz). Originally I had other plans for my character and had to whip this outfit together in hurry, so if I don`t look like Liz, I`m blaming the cheap last minute purchase wig.* Other people present were Holly Golightly, Olivia Newton-John and a less known member of the Corleone family, among others. *Which, by the way, was originally a devil wig - luckily I managed to remove red horns easily.
Jotain on sentään tullut neulottua. Kävin toissapäivänä Tampereella, ja koska väriterapiasukka ei yhdeksän lankakeränsä kera ole kovin hyvää matkustusseuraa, piti aloittaa jotakin uutta. Mukaan siis yksi SNY:ltä saamistani Butterfly-keristä ja Branching Outin ohjeet. Menomatkalla en neulonut kovin paljoa, ja paluumatkalla aloitin alusta (ensimmäinen yritelmäni ei ollut kovinkaan siisti) ja ehdin neuloa tämän:
I`ve knit something, though. On Monday (this week) I had to go to Tampere (a town only 176 kilometres form Helsinki) for a few hours. The colour therapy sock and the nine skeins of yarn I`m using aren`t that good company for travel, so I had to find something new to knit. So I picked a skein of Novita Butterfly my secret pal sent me and a printed pattern for Branching Out. On the way to Tampere I didn`t knit that much, and I started anew on the way back home (my first attempt didn`t look that good). This is what I knit:
Pendolino on tosi nopea, ja minä olen tosi hidas neulomaan pitsiä.
Those pendolino trains go really fast - and I`m a slow lace knitter.
En ole vielä varma, mitä tälle tekeleelle tapahtuu. Jostain syystä se ei minusta näytä yhtään BO:lta. Yritän ratkaista onko syynä a) lanka ei sovi tähän malliin b) pingottamaton pitsi näyttää aina kummalta c) en osaa neuloa pitsiä ja teen jotain väärin tai d) kaikki edelliset. Saatan kokeilla toistakin pitsimallia, koska lanka olisi sopivaa eräälle, joka saa minulta joululahjan ja jonka mielestä villa kutittaa (et sinä, sisko).
Tampereen reissulla tuli käväistyä Aili Jokisellakin (Lanka-aittaan en ehtinyt, mutta onpahan jotain odotettavaa seuraavalle Tampereen matkalle), mutta en oikein keksinyt hyvää tekosyytä ostaa mitään (!) - menin varmaan sekaisin langan määrästä. Tai no jotain ostin, mutta sitä en voi näyttää täällä, kun se liittyy ehkä salaiseen neuleystävään.
Niin ja SNY, KIITOS siitä ihanasta Nalle Puh -kortista! Olin tosi kiireinen silloin kun se saapui, ja kiittäminen unohtui sen takia, vaikka se on kiinni peilin reunassa mistä näen sen usein.
Don`t know what`s going to happen to this, though. For some reason it doesn`t look very much like a BO should, to me. I`m trying to decide if it`s because of a) the yarn that doesn`t give credit to the pattern b) the fact that this is non-blocked lace or c) I suck at knitting lace and I`m doing something wrong or d) all. I might give a try to another lace pattern as this yarn would definitely suit someone who`s getting a Christmas present from me and thinks that wool is itchy (not you, sis).
While in Tampere I managed to check out one of the yarn stores which is often mentioned in Finnish blogs. I didn`t buy anything (!) - I think I was a bit overwhelmed by all the yarn there. Oh, ok, I bought a little something, but it having possibly something to with my secret pal, I`m not going to show it here.
...ainakin vähäksi aikaa.
...at least for a while.
On kivaa kun on lunta, mutta jotenkin en ollut vielä oikein varautunut siihen - kaikki kävi niin äkkiä! Katsokaa vaikka:
It`s great to get some snow here, but I wasn`t really prepared - it happened so fast!
Sunnuntaina 29.10. ruusu kukkii Töölössä.
Rose in bloom on Sunday, 29th October.
Keskiviikkona 1.11. lunta Kalliossa.
Snow on Wednesday, 1st of November.
Tosin täällä Helsingissä sitä lunta ei tietenkään ole paljoa, ainakaan kantakaupungissa. (Joillain muilla on hienompia ennen - jälkeen kuvatuksia, en tiedä mistä päin.) Entinen kotikaupunkinikin näyttää aika paljon talvisemmalta.
Though it didn`t snow that much in Helsinki, especially compared to other parts of Finland (Have no idea where these before - after pics are from, but they`re great.) My old hometown looks quite a lot more wintry, too.
Talven saapumisessa on lumen tuoman valoisuuden lisäksi muitakin kivoja puolia, kuten uudet talvisaappaat. =) Keskiviikkoaamuna kaikki talvikengät oli vielä laatikoissaan kesäsäilössä, ja olen viivyttänyt uusien saappaiden ostamistakin* tähän asti. Onneksi onnistuin löytämään nämä netistä bongaamani saappaat!
*Ei sillä, ettenkö pitäisi kenkien ostamisesta. Täydellisen Parin löytämiseen vain saattaa mennä vähän aikaa... Olen kai vähän ...valikoiva. Sen siitä saa kun on töissä kenkäkaupassa.
Besides the light that snow brings into the dreary city, other nice things have arrived with winter, namely my new boots. =) On Wednesday morning I still had all shoes suitable for winter in their boxes in the wardrobe, and I`d been putting off buying new boots* - I`m so happy I managed to find these after drooling over them in the net!
*Not that I don`t like buying boots or any kind of shoes. It`s just that finding The Perfect Pair can take a bit of time. I`ll admit being a little picky - that`s what you get having a job as a shop assistant in a shoe shop.
Liittyen etäisesti käsitöihin, Kotivinkki Joulu saapui tänään. Sopivasti lumen kanssa, jotta voin ajatella jouluisia ajatuksia ja ehkä tehdä jotain joululahjojen suhteen sen sijaan, että vain ajattelen niitä. Jotenkin minulla piti olla viikkoja aikaa ommella ja neuloa... Valitettavasti minulla parhaat ideat usein syntyvät viikkoa ennen joulua.
Anteeksi te, jotka ette vielä halua ajatella joulua. Olen yksi niistä ihmisistä - toivottavasti en ainoa - joka saattaa kaivata joulua heinäkuussa, ja vaikka tämä tyhmältä, päätin lahjapaperin ja nauhojen värit tälle vuodelle tammikuussa. Kyllä, minulla on eri 'teema' eri vuodella mitä tulee lahjojen paketoimiseen (en tiedä kuulostanko enemmän kontrollifriikiltä vai vain todella oudolta). En tosin ostanut paperia tammikuussa. Mutta minustakin on vähän ahdistavaa, että joulutavarat ovat osittain jo saapuneet kauppoihin, Kampissa laitettiin tänään joulukoristeita paikoilleen. Ja joulumusiikin soittaminen kaupoissa pitäisi lailla kieltää muulloin kuin kaksi viikkoa ennen joulua!
On a more crafty note, a christmas magazine I order (published once a year) arrived today. Just in time with snow to make me think christmassy thoughts and maybe do something instead of thinking about Christmas presents. Somehow I thought I have all this time to knit and sew... Unfortunately I tend to get the best ideas about a week before Christmas. Those who really don`t want to think about Christmas yet, please bear with me. I`m one of those persons who can miss Christmas in July -please tell me there are others-, and although this sounds silly, I chose the colours for this years wrapping paper and ribbons in January. Yes, I have 'themes' when it comes to wrapping paper and such (I don`t know if I come across as anal retentive or just nutter). Didn`t buy the paper then, though. But even for me it can be a bit overwhelming that the Christmas paraphernalia is put up in the department stores at the moment - and I really wish we`d have a law about playing Christmas music only a couple of weeks before the day.
Siitäkin huolimatta, että tänään on ollut vetinen räntäsadepäivä, olen sitä mieltä, että syksy on ihana vuodenaika. Marraskuun jälkeen olen kyllä yleensä sitä mieltä, että muutan pohjoisempaan missä tulisi lunta ennen joulua, mutta yleisesti rakastan syksyä. Lyhenevissä päivissä on puolensa: voi hyvällä omallatunnolla vetää villasukat jalkaan ja käpertyää sohvan nurkkaan neulomaan tai lukemaan jos ei jaksa lähteä minnekään; ei ole samanlaista PAKKOA olla ulkona kuin kesällä.
Today`s sleet aside, I love autumn. After November I always think I should be living somewhere where there`d be snow before Christmas, but all in all, autumn is great. The fact that it gets darker and darker in the evenings is not that bad, since it means you have an excuse to stay at home knitting or reading a good book if you feel like it - none of that 'sun`s shining so I HAVE to go out' feeling you have in summer.
Alkusyksystä olen yleensä myös energisimmilläni: olen toiveikas ja jaksan innostua kaikesta uudesta, niin opinnoista kuin harrastuksistakin. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut melkoisen alamaissa. Tuntuu, ettei mikään kannata, kun mikään ei kuitenkaan onnistu. Tämä on vaikuttanut bloggaamiseenikin: olen miettynyt ihan yleisesti, miten paljon höpöttäisin täällä aiheen vierestä ilman, että blogistani tulee ihan tylsä (vai tulisiko siitä sitten hauskempi?), ja varsinkin jatkuvasta väsymyksestä valittaminen täällä on tuntunut jotenkin väärältä. (Ystäville valittamisesta tulee ihan tarpeeksi paha mieli.)
Early autumn is the time when I usually feel the most energetic and hopeful and am keen on new things, be they hobbies or classes. This autumn I`ve been feeling pretty crappy though: tired and listless, and I feel that there`s no use doing a thing since I`m going to fail anyway. This has influenced my blogging too: I`ve been thinking posting about non-craft-related things, but I`m not sure if it`d be a good idea. And complaining about being tired here seems wrong (even talking about it to my friends makes me feel bad afterwards).
Päätin, että tarvitsen vähän väriterapiaa:
So I decided I need a bit of colour therapy:
Sukat Maija-langasta. Niistä tulee puoleensääreenmittaiset tms., ja kyllä, pohkeeni on noin paksu. Maijat tuli Itäkeskuksen Lankavakasta, missä en yleensä käy, mutta sieltä saa edullisesti Maijaa ja Jannea. Jostain syystä vaan aina tuntuu, etteivät myyjätädit tykkää minusta.
Socks from Asa Gjestal`s Maija. They`re going to be mid calf length, I think - and yes, my calf really is that thick.
Lisää väriterapiaa sunnuntailta. (Omalla koneella ei vielä ole kuvankäsittelyohjelmaa, kun olen hukannut sen jonnekin - siksi postaus on viipynyt matkalla, en aiemmin ehtinyt yliopistolle säätämään.)
More colour therapy, as seen last Sunday. (I haven`t got Photoshop or anything like it on the new laptop yet, that`s why this entry is kind of late - had to find the time to post pictures at university`s computer class...)
