skip to main |
skip to sidebar
En tiennytkään miten hankalaa on ommella koneella ympyrä (tai kylliksi ympyrän kaltainen muoto), ennen kuin päätin kokeilla neulatyyny, siis kukkapinnejä.
I never knew how difficult it is to sew a smallish circle (or at least something circle-like enough to pass) by machine before I tried to make these pin cushion, I mean flower, bob pins.
Kuvien ottaminen (kirjaimellisesti) omasta päästä on myös vähän haastavaa. Siksi näytän siltä, että kurtistan kulmiani. :)
Taking photos of your own head is a bit tricky, too. That`s why I seem to be frowning in the pics.
(Kuten kuvista näkyy, hiukseni ovat liian lyhyet -ja liukkaat- pysyäkseen kiinni pinneillä. Enkä ole varma käyttäisinkö näitä pinnejä muutenkaan.)
(As you can see, I have a bit too short -and slippery- hair for pins. And am still unsure if I`d really wear these even if I haven`t.)
ps Kiitos kaikille pikkuleipäkommentoijille! Oli mukavaa kuulla, että aiotte kokeilla/olette kokeilleet reseptiä. Pitänee itsekin tehdä toinen erä, ekasta meni osa siskolle ja loput vain katosivat jonnekin...
pps Voiko bloggerissa yliviivata postin tekstin (siis yli-, ei alleviivata)? Miten?
Riikka N kyseli kommenteissa edellisen postin pikkuleipien reseptin perään, joten yritän reseptillä saada huomion pois siitä, ettei ole näyttää mitään aikaansaamaani.** Toivottavasti joku innostuu kokeilemaan reseptiä, nämä ovat helppoja tehdä ja herkullisia. (Resepti on Annasta tai MeNaisista.)
Reseptistä: resepti lupaa n. 40 kpl, mutta ilmeisesti ohjeen cookie on semmoinen kahvitassin kokoinen. Minä tein puoli annosta ja sain n. 50 kpl sellaisia 'normaalinkokoisia' pikkuleipiä. Taikina on siis iso!
Chili-suklaapikkuleivät
200 g tummaa suklaata
250 g voita
2 1/2 dl tummaa sokeria (esim. fariinisokeria)
2 kananmunaa
180 g chilisuklaata rouhittuna*
6 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl chilijauhetta (ei pakollinen, mutta suosittelen!)
*Resepti ehdottaa Fazerin Maya -patukoita, minä käytin Planilin cayenne-maustettua luomusuklaata (löytyy ainakin Helsingissä isoista S-marketeista ja kehitysmaakaupoista muuallakin). Sen maku on paljon vahvempi, suosittelen jos haluaa kunnolla chilin lämpöä.
Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Rouhi chilisuklaa veitsellä.
Sulata tumma suklaa vesihauteessa. Sekoita pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon sulatettu suklaa.
Sekoita toisessa kulhossa sooda, leivinjauhe ja chilijauhe vehnäjauhoihin. Sekoita sitten kaikki ainekset yhteen, viimeisenä chilisuklaarouhe.
Muotoile taikinasta tanko ja laita jähmettymään jääkaappiin kahdeksi tunniksi. Leikkaa jähmettyneestä tangosta n. sentin paksuisia siivuja ja paista 150 asteisessa uunissa n. 20 min.
(Jos olet kärsimätön kuten minä, voit pitää taikinaa jääkaapissa vain vajaan tunnin, mutta silloin joudut muotoilemaan pikkuleivät käsin, taikina on melko murenevaa.)
Jäähdytä ja nauti! (Anna pikkuleipien jäähtyä ennen kuin siirrät ne pois pelliltä, lämpiminä ne ovat melko pehmeitä.)
I was asked for a recipe for the last posts cookies in comments, so here you go! The recipe is from a Finnish magazine, can`t remember which one... Hope somebody tries this out, they`re relatively easy to make and real yummy! Also, I hope this works as a distraction and anyone won`t notice I have nothing to share craft-wise.
It took me some time to translate this recipe from Finnish and I`m still unsure about the translation, so if you see something`s wrong, please leave a comment!
About the recipe: it says you`ll get ca 40 cookies. They`re probably supposed to be saucer-sized, since I made half the amount and got about 50 cookies. Just to say, you might end up baking more cookies than you thought (nothing wrong with that, of course).
Chilli-chocolate chip cookies
200 g (7 oz) dark chocolate
250 g (8.8 oz) butter
220 g dark sugar
2 eggs
180 g (6.3 oz) of chilli flavoured chocolate*, chopped
390 g plain flour
4 tsp baking powder
1 tsp bicarbonate of soda
1 tsp chilli powder (optional, but recommended)
*I used Planil`s organic cayenne flavoured chocolate - it has a nice strong flavour.
Take the butter into room temperature to soften. Chop the chilli flavoured chocolate.
Melt the dark chocolate in a baine-marie. Beat the butter and sugar in a bowl until pale and light. Add the eggs gradually and mix well. Add the melted chocolate.
In another bowl, mix the chilli powder, baking powder and bicarbonate of soda with flour. Then mix all the ingredients together, last the chopped chocolate.
Bake the dough in to a bar and put it into refridgerator for 2 hours. Cut 1 cm slices from the cooled bar and bake in a preheated oven at 150 c / 300 F for 20 minutes.
(You can get away with an hour or less in fridge, but the dough is rather crumbly, so you won`t be able to cut nice round cookies but have to shape them by hand. ...What do you mean, I`m impatient?)
Let cool and enjoy! (The cookies are pretty soft right after baking, so let them cool a while before removing from the pan.)
**Olen ommellut metrikaupalla vinokanttinauhaa tikkikankaan reunaan. Ei mitään jännittävää näytettävää. No, ainakin saan harjoitella vinokantin ompelemista.
**I`ve sewn metre after metre of bias tape onto the edge of fabric, so nothing exciting to show. At least I get some practice with sewing the bias tape.
Edit. Vaihdoin korttikuvan päivänvalolla otettuun.
Edit. I changed the card pic to one I took today, in the daylight.
Viime viikonloppuna yllätin itseni leipomalla chili-suklaapikkuleipiä. Olen aina pitänyt pikkuleipiä liian suuritöisinä minulle: lopputulokseen nähden niistä on liikaa vaivaa ja joutuu tiskaamaan liian monta astiaa. Siksi olenkin yllättynyt siitä, että olen kuukauden sisällä leiponut jo kahdesti pikkuleipiä (mikä tarkoittaa, että olen leiponut pikkuleipiä kaksi kertaa elämäni aikana). Mukaan luetaan taateli-valkosuklaapikkuleivät, jotka tein ennen joulua ystäville jaettavaksi.
Pidän kyllä leipomisesta, mutta enimmäkseen leivon kakkuja tai helppoja piirakoita. Kakkua leipoessa ei tarvitse kuin sekoittaa ainekset ja kaataa taikina vuokaan, joten se sopii ihmisille, joilla ei ole kovin paljoa kärsivällisyyttä leipomuksien kanssa. Se, että olen saanut aikaan herkullisia pikkuleipiä, saa minut tuntemaan itseni melkein Nigellaksi! Melkein. (Olisi paljon helpompaa olla keittiöihme jos ei tarvitsisi tiskata - veikkaan, ettei Nigellakaan tiskaa itse.) Sitä paitsi pikkuleivät ovat niin hauskannäköisiä lasipurkissa, että täytynee leipoa purkkiin täytettä säännöllisesti. Tai lopettaa pikkuleipien syöminen, kuten sisko ehdotti.
Last weekend I impressed myself by baking a batch of chilli-chocolate cookies. I`ve always thought cookie baking is not for me - too messy, too much work and not worth the result - so this was only the second time ever I tried making some. Hence I`m so impressed by the fact I`ve baked cookies twice in the past month (I made a batch with dates and white chocolate for friends for Christmas)!
I like baking, but mostly bake cakes or very simple pies. With cakes you just mix the ingredients and pour the batter into the tin, very simple and suitable for people who lack patience when it comes to baking. Baking cookies - which are delicious, by the way - makes me think I`m turning into Nigella. Or at least getting a bit closer to being Nigella. (I bet she doesn`t have to wash the dishes herself - being a kitchen goddess would be so much easier with a washing machine!) And the cookies look so nice in my glass jar I think I need to keep baking more, or just stop eating them, as sister suggested.
Kummipoikani pikku A viettää ensimmäisen kerran nimipäiväänsä huomenna. Meidän perheessä ei ole ollut tapana ihmeemmin juhlia emmekä ole saaneet nimipäivälahjoja, mutta tein kummipojalle kortin. Lahjakin olisi ollut, jos en olisi ollut viime aikoina niin väsynyt ja saamaton - huono tätikummi.
Little A, my nephew, has his name day tomorrow (I don`t know if name day`s are actively celebrated in many countries. We get our tradition from the Swedes, I guess, and in Finland name days have nothing to do with saints.). In my family we didn`t got presents as a child or anything, but I made a card for A. I would have made him a present too if I hadn`t been so tired lately - what a bad auntie/godmother I am.
Kiitos kaikille osanotosta ja rohkaisusta Turmion Sukkalangan suhteen! Olen pohtinut sopivaa lääkettä sieluni saamille haavoille. Ehdolla ovat mm. Colinetten Jitterbug ja Lorna`s Laces Shepherd Sock.
I´ve been searching for the suitable cure for the wounds The Sockyarn of Doom will leave in my soul. I think ColinetteJitterbug or Lorna`s Laces Shepherd Sock would do.
Valmiina Project Spectrumiin. Lemmikinsiniset Jaegerit ovat ystävän syntymäpäivälahjaa varten - ystävä pitää sinisestä ja viettää sopivasti synttäreitä helmikuun lopulla. Ukkospilven värinen Nalle neuloutuu toivottavasti piakkoin sukiksi.
Getting ready for Project Spectrum. Two balls of forget-me-not blue Jaeger is going to be a small present for a friend who likes blue and coviniently has her birthday in February. The thunder cloud blue Novita Nalle (Finnish yarn) will be a pair of socks, very soon I hope.
Tänään oli taas talvi, ainakin melkein. Iltapäivällä oli niin kaunista, että aamun kauhea räntäsade & tuuli unohtui. Ja kerrankin oli aikaa nauttia päivänvalosta ulkoilemalla.
Today we have winter. Kind of. Though the sleet and wind in the morning felt unbearable, it was so pretty in the afternoon the bad weather was worth it. Plus I had time to go out while it was still light outside.
Vielä mainostan Akateemisen alea, sieltä löytyy n. 16 eurolla The Ultimate Source for Knitting and Crochet Stitches. Kirjassa on siis mallineuleita ja virkkauksia sivukaupalla. Jos kirjahylly ei ole täynnä vastaavia, suosittelen - kirja on hintansa väärti (olen tätä mieltä vaikka itse maksoin siitä aikoinaan melkein 30 euroa).
Kaikki alkaa ihan viattomasti: rauhoittava violetti vaihtuu kauniiseen ruosteenruskeaan. Seuraavana murrettua vihreää valkoisilla täplillä - ihan ok. Toistaiseksi. Mutta sitten -
kirkuva punainen hyppää puikoille! Ihan varoittamatta. Haukon henkeä seuraavan violetin raidan ajan. Tummaa ruskeaa. Vihreää, jälleen - nyt tiedän jo mitä seuraa. Olen varautunut kohtaamaan pelottavan punaisen raidan! Nyt pysyn lujana ja - MITÄ? PINKKIÄ?! Kirkasta. Liian kirkasta. Silmiä kirvelee. Ja sitten entistä räiskyvämpi punainen. Huimaa. Voin pahoin. Tämä on liikaa.*
It starts innocently enough. Calming violet turns into a lovely rusty brown. Then some green with white flecks - nothing too bad. Yet. But suddenly - a flash of bright red jumps on your needles! Without any warning. I try to catch my breath while knitting the next violet stripe. Some dark brown. Green, again - ah ha, now I know where I stand. I`m prepared to face the scary red stripe! I`m bracing myself, and - WHAT THE HECK?! It`s PINK. Bright pink. Too bright. My retinas are burning. I feel dizzy. Next comes red, even brighter than before. I want to take a spoon and dig my eyes out with it. This hurts too bad.*
Tiesin aina, että on hyvä suhtautua varautuneesti itseraidoittuvaan sukkalankaan. Syytän tästä stressiä, kiirettä ja jouluostoshysteriaa. Oli päivä ennen Joensuuhun lähtöä ja minulla oli paljon asioita hoidettavana. Käväisin Vihreässä vyyhdissä ostaakseni lankaa siskon huiviin, ja siinä se oli: viattoman näköisenä lankakorissa häijyjen kavereidensa kanssa. Hetken aikaa, vastoin kaikkea parempaa tietoani, se näytti minusta hauskalta. Jopa herttaiselta. Kohtaloni oli sinetöity: osakseni oli tullut Turmion Sukkalangan kirous.
En enää voi pelastua, mutta minun jälkeeni tuleville varoituksena: välttäkää paholaista, jota itseraidoittuvaksi sukkalangaksi kutsutaan! (Erityisesti saksalaisia.)
I knew there was a good reason for my suspicious attitude toward self striping sock yarn. This time I blame pre-Christmas stress, hurry, and shopping frenzy: it was a day before leaving Helsinki for holidays, and I had loads to do. I popped into a lys to buy yarn for sis` scarf and there it was. Lying innocently in a basket full of it`s evil cousins. And in a moment of folly, against all my better judgement, I thought it looked funny. Cute, even. My destiny was sealed: I was to fall under the curse of The Sockyarn of Doom. It`s too late for me now, but let it be said for the more innocent: Beware the evil that is (especially German) self striping sock yarn!
*Tiedän, ettei lanka neulottuna näytä ihan niin hirveältä, mutta uskokaa tai älkää, eilisiltana lampun valossa värit näyttivät järisyttäviltä. Neuloin ensin yhdenlaista ribbiä, mutta purin sen neulottuani jonkun matkaa. En ole ihan varma, pitäisikö kokeilla toisenlaista ribbiä vai ei.
*I know the yarn doesn`t look that horrible when knit, but believe me, the colours looked horribly different in the lamp light last evening. I tried a rib pattern first, but frogged it after couple of inches. Still undecided whether to do a rib or not.
Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen: saan neuloa niin paljon sukkia kuin haluan, jos samalla opin jotain uutta (viimeksi olenkin saanut parin valmiiksi vuosi sitten - kolme paria peräjälkeen, itse asiassa). Ensimmäinen oppitunti: kärjestä aloitettava sukka.
In another note, I`ve made a new year`s resolution to let myself knit as many socks as I like (well, it`s been a year I finished a pair of socks. Three pairs of them in a row, in fact.) as long as I keep learning new things. Lesson one: the toe up method.
Että välttyisin tupla-editiltä aiemmassa postissa (poistin sen ekankin turhana), päätin mainita ihan erikseen The Holiday -leffan parhaan kohtauksen: Cameron, siis Amanda, asettuu taloksi Rose Hill Cottageen yllään kiva palmikkoneule. Pidän siitä, miten se näyttää napittomalta. Muistelen, että neuletakissa oli kuitenkin pienet napit - pitänee vuokrata leffa myöhemmin ja tutkia asiaa. Toinen hyvä asia on tietenkin palmikot.
Kiitos Lauran kommentin voin ohjata teidät hyvään kuvaan neuleesta. Huomaatteko, se näyttää siltä kuin sitä olisi oikeasti käytetty!
To avoid double edit in an earlier post (I edited away the now unnecessary first edit there), I decided to mention my favourite scene from The Holiday in a separate post: Cameron, I mean Amanda, is getting cozy in Rose Hill Cottage wearing this great cable cardigan. I like the way the cardigan looks like it doesn`t have buttons - I think it actually had some. Gotta rent the movie later and check the cardie. Another great thing about it is cables, of course.
Thanks to Laura`s comment, I can post a link to a good pic of the cardigan. See, it looks like someone`s actually worn it!
Jos pidät Virgin suicides -leffasta yhtä paljon kuin minä, tai pidät Sofia Coppolaa yhtä kiinnostavana kuin minä, tai muuten vain haluat tietää, mitä Elna kirjoittaa em. leffasta+Coppolasta+neulomisesta, lue tämä posti The Wool Diaries -blogissa. Neulookohan kukaan Marie Antoinettessa?
If you love The virgin suicides as much as I do, or find Sofia Coppola as interesting as I do, or if you just want to see what Elna has to say about VS+S.C.+knitting, check out this post in The Wool Diaries. I wonder if anybody`s knitting in Marie Antoinette!
Taidan tänään katsoa Kanin kirouksen, mutta lupaan, etten höpötä täällä mistään neulomiseen liittyvästä siinä. (Gromit neuloo ainakin kahdessa aiemmassa filmissä, ja yhdessä oli lankakaupanomistaja ja paljon lampaita, joten saattaisin hyvinkin löytää jotain neulomiseen liittyvää.)
I`m going to watch The curse of the were-rabbit tonight, but I promise I won`t blabber about anything knitting-related there might be. (Gromit`s been knitting before, you know. And there was the film with the lady who owned a yarn store and all the sheep, so there might be some knitting content in this one too.)
Voisiko joku tehdä Leffoja neulojille -listan? Siinä voisi olla myös maininta siitä, minkälainen neule sopii leffaseuraksi. "Kaikki huomiosi menee leffan katsomiseen, neuleeksi suositellaan sileää pyöröpuikoilla." tai "Et menetä mitään vaikka välillä joutuisit vilkuilemaan kaaviota."
Could somebody please make a list of Movies for knitters? There could be advise about which kind of knitting will suit the movie best. 'You have to pay attention to the screen all the time, so only stocking stitch on circular needles is recommended.' or 'You won`t miss much even if you have to glance a chart every now and then.'
Täällä ei ole mitään nähtävää. Säädän vain ulkoasua - uusi Blogger on ihana! Haluan viisi muutakin blogia, jotta voin käyttää kaikkia haluamiani värejä... Säätäminen jatkuu.
Nothing to see here, move on. I`m just tweaking the template - gotta love the new blogger. Makes me want to have about five more blogs just to get to use every colour I want... Tweaking continues.
Toivottavasti olette viettäneet vuoden ensimmäisen päivän mukavasti.
Vietin uuden vuoden aaton lapsenvahtina sen sijaan, että olisin mennyt juhliin, joihin minut oli kutsuttu. Kuulostaa pahemmalta kuin todellisuudessa oli: vietettyäni viikon koko ajan jonkun seurassa ja matkustettuani viisi tuntia junassa, en jaksanut tavata isoa joukkoa ihmisiä joita en tunne (Kuulostan todella tylsältä. Ja varmaan olenkin. Sen lisäksi olen niin tottunut omaan tilaan, että jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen uuvuttaa pidemmän päälle.) vaan tarjouduin lapsenvahdiksi, jotta sisko ja lanko pääsivät juhlimaan ilman vauvaa. Ilta oli mukava, leikin kummipojan kanssa ja katsoin leffaa.
Hope you`re having a good first day of the year.
I spent the new year`s eve baby-sitting instead of going to the party I`d been invited to. Sounds worse than it was, really: after a week having constantly someone to talk with and five hours in a train, I didn`t feel like meeting a large group of people I didn`t know, (I sound like such a bore. Well, I guess I am. Plus I`m so used to having my own solitary space that a week spent having company all the time makes me exhausted in a way.) and instead offered to spent the nigt with nephew so sis and bil could go to their party without the baby. And I had a good night, playing with nephew and watching a movie.
Tänä iltana ohjelmassa on toinen leffa ja neulomista. Ja pala tai kaksi äidin taatelikakkua (se on niin hyvää, että ihmettelen, miksi sitä leivotaan vain jouluksi) ja ehkä lasi portviiniä. Mmm.
Tonight I think there`ll be another movie and knitting for me. And a piece or two of Mum`s date cake (which is delicious, I don`t know why she bakes it only for Christmas), and maybe a glass of port. Yeah.
En aio listata valmiita töitä (luulen, että tuntisin itseni sen jälkeen enemmän saamattomaksi kuin aikaansaavaksi) tai kirjoittaa mitään syvällistä aluista ja lopuista (en oikeastaan tunne mitään erityistä vuoden alussa). Toivon vain kaikille
Onnellista vuotta 2007!
Olkoon se hyvä vuosi.
I won`t be posting a list of FO`s (I think it wouldn`t make me feel accomplished - more like UNaccomplished) or anything deep and meaningful about ends and beginnings (somehow I fail to feel that way about the 1st of January). I just wish you all
A very happy year 2007!
May it be a good one.
(Valokuva on otettu viime vuoden tammikuussa. Tänä vuonna ei taida päästä jäälle Kaivopuiston rannasta...)
(The photo was taken in January 2006 - I guess there won`t be any walking on ice this year.)
