skip to main |
skip to sidebar
Kiitos kaikista mukavista kommenteista edellisiin posteihini! Myös niille, joiden blogeihin en ole käynyt jättämässä mitään jälkeä itsestäni tai joiden blogeihin en ole päässyt (Marika, jostain syystä blogger ei päästä minua katsomaan käyttäjäprofiiliasi).
Saanko esitellä: Jasper.
Meet Jasper.
Jasper sai alkunsa vuoden 2005 lopussa tai vuoden 2006 alussa. Kaipasin jotain pientä neulottavaa joululahjaneuleiden jälkeen, ja Jasper oli juuri sopiva. (Tiesin melkein heti, että kyseessä on Jasper, ei Kate.) Neuloin melkein koko kissan päivässä. Huom. melkein.
Ja nyt päästäänkin Jasper-rukan kurjaan kohtaloon: Jasper vietti seuraavan vuoden kaapin pohjalla ilman raajoja. Aika noloa, koska korvat ja naama oli jo ommeltu vartaloon, napit silmiksi ostettu, ja ainoa, mitä puuttui, oli neljä kerrosta yhdestä jalasta. En osaa selittää, miksi kesti niin kauan tarttua Jasperiin uudelleen.
I started knitting Jasper (I knew right from the start I was knitting a Jasper, not a Kate - don`t ask me how) in the late 2005/early 2006. I wanted to knit something easy after Christmas presents, and Jasper was a good project. I knit almost the entire cat in one day. Almost.
And now I tell you why I call him poor Jasper: he was doomed to spend the entire year in the bottom of my closet, without limbs. Quite embarrassing, since all that was missing was four rows from one paw: I`d already attached the ears and sewn his face, even bought the buttons for his eyes. I really can`t explain why I didn`t finish him sooner.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkilökohtaisen kriisin jälkeen Jasper tuntee itsensä eheämmäksi kissana kuin koskaan ennen.
All`s well that ends well. After a personal crisis, Jasper now feels more complete than ever.
Jasper on neulottu Novitan jämälangoilla äidin varastosta (harmaa ja musta seiskaveikkaa, sininen nallea?) ja 3.5 mm sukkapuikoilla. Malli Jess Hutchinsonin Kate, Knitty talvi 2005.
Jasper kiittää Yogi-teetä ja Belle and Sebastian -yhtyettä. Molemmilla oli suuri rooli siinä, että Jasper löysi itsensä ja tuntee itsensä taas kokonaiseksi.
Pehmoleluja ei vahingoitettu kuvausten aikana.
Huom. Häntä on oma lisäykseni alkuperäiseen malliin. Mielestäni Jasper ansaitsee hännän kaiken kokemansa jälkeen.
Jasper was knit with some Novita scrap yarns from my mother`s stash, on 3.5 mm dpn`s. The pattern is Jess Hutchinson`s Kate from Knitty Winter 2005.
Jasper would like to thank Yogi Tea and Belle and Sebastian for the big part they had in his process of finding himself and feeling whole again.
No stuffed animals were harmed during the photoshoot.
Note: The original pattern doesn`t have a tail included, but I thought Jasper really deserved one after all he`s been through.
Kiireisen viikon ja viikonlopun jälkeen päivä yksin kotona on toisinaan parasta, mitä tiedän.
After a busy week and weekend, staying home alone is sometimes the best thing I know.
Aikaa lukea lehteä kahvia juodessa, aikaa katsoa joulukaktuksen kukkia läheltä (joulukaktus kukkii kahdessa erässä: puolet ennen joulua, puolet joulun jälkeen). Aikaa rauhoittua. Ja aikaa tehdä vielä yksi syntymäpäivälahja.
Time for reading magazines while drinking coffee, time for looking at the flowers on my christmas cactus (which has decided to bloom in parts: the first part just before Christmas, the second part after). Time for taking it easy. And knitting yet another birthday present.
Läheltä kukat näyttävät pinkiltä organzalta.
The flowers look like pink organza up close.
Halusin myös näyttää saamani ystävänpäivälahjat: suloinen lammas siskolta, joka on vastuussa lammaskokoelmani kasvamisesta (ystäväpäivän postissa on kuva ensimmäisestä, jonka ostin itse Tallinnasta). Tämä lammas on Pikku prinssin lammas. Annoin kerran siskolle kettupehmolelun, joka oli tehty Pikku prinssin ketun mukaan (suosikkihahmoni kirjassa) - sisko pitää ketuista.
Toinen lahja on A:n tekemä tyyny. Tyynyn kankaassa on golfaajia, toinen puoli on vaaleaa, kuviollista huonekalukangasta. Tyyny sopii vanhalle tuolilleni, jonka perin äidin vanhemmilta. Tuoli on uuden verhoilun tarpeessa - kun sain sen n. kymmenen vuotta sitten, halusin keltaisen kankaan, joka on vähän liian ohut tuolinpäälliseksi. Silloin päällisen teki äiti. Haluaisin viedä tuolin verhoilijalle, jotta se saisi myös uudet pehmusteet. Tällä hetkellä siinä ei ole kovin mukava istua, kun jouset tuntuvat läpi, mutta pidän tuolista silti.
Plus I wanted to show the presents I got for Valentine`s day: a lovely lamb from sis, who`s the main reason my sheep collection keeps growing (on Valentine`s Day post is a pic of the first sheep - a ceramic one from Tallinn. That one I bought myself). This lamb is Little Prince`s lamb. I once gave a fox softie made after the fox in Little Prince (my favourite character in the book) for her - she`s a fox lover. And then there`s a pillow made by A. It`s got some golfers on it, the other side of the pillow is off white patterned fabric. I think it goes well with my old chair. The chair came from my Mum`s parents, and is in need of a new cover - back when I got it, about ten years ago, I insisted on a yellow fabric which is a bit thin for upholstery. Mum made the cover then. I`d like to take it to a professional upholsterer for a new padding and all. At the moment it`s not really comfortable to sit in as you can feel the springs a little, but I like it all the same.
Kummipoikani, siskoni poika pikku A vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä perjantaina. A ei olekaan enää vauva - hän tuntuu kasvavan niiin nopeasti, varsinkin opittuaan kävelemään (tai paremminkin juoksemaan). On kuin A olisi ollut olemassa paljon pidempään kuin vuoden, on vaikea muistaa millaista oli ennen kuin tapasin hänet ensimmäisen kerran vajaan vuorokauden ikäisenä. Olen onnekas kun olen voinut viettää paljon aikaa A:n kanssa ja tutustua häneen kunnolla jo vauvaiässä - toivottavasti siihen on jatkossakin mahdollisuus.
Little A, my nephew, had his first birthday on Friday. Not a baby anymore. He seems to be growing up so fast, especially now when he`s suddenly started walking (or running, more like it). It also feels like he`s been around forever, it`s hard to remember how things were before he was born. I`m really happy for having been able to spend a lot of time with A and bonding with him, and hopefully I`ll continue doing that.
Tiedän, että kolme lahjaa yksivuotiaalla on ehkä vähän liioittelua. Mutta minusta poikaa voi hemmotella nyt, kun hän on liian pieni ymmärtämään, että häntä hemmotellaan. Yksi lahjoistani oli ostettu, Zdenek Milerin Myyrän housut -kirja. Rakastin myyrää lapsena (ja vieläkin) ja on hauskaa, että myyräkirjoja, dvd-levyjä ja muuta tavaraa on saatavana. (Arvaa, mitä saat lahjaksi tulevaisuudessa A!)
Now I know three presents might seem a bit much for a 1-year-old. But I think it`s okay to spoil A a little when he`s still too young to know he`s being spoiled. One of my presents was bought: one of Zdenek Miler`s Mole books. I loved the Mole as a child, in fact I still do! It`s great they sell books, dvd`s and other Mole stuff again. (Guess what you`ll be getting in the future, A?)
Tuunasin pari H&M:n bodya kontaktimuovisapluunoiden avulla. Keltainen valasbody on suosikkini - en välitä khakin vihreästä, mutta bodyt myytiin yhdessä (oli muuten vaikeaa löytää niitä ilman kuviota/printtiä). Vihreä dinobody sopii kuitenkin toiseen lahjaan:
I customized some onesies from H&M by stenciling a whale and a dino on them - I like the one with whale better. Khaki green isn`t my favourite, but the onesies were sold together (and it wasn`t easy finding ones without pattern/print). And the green one goes with another present:
Dinosaurus saattaa näyttää hiukan uhkaavalta, mutta ei syytä huoleen: se on stegosaurus, kasvinsyöjä ja oikeastaan aika lempeä. Sillä on siniset silmät (ainoa sopivanvärinen lanka varastossani) ja kukikas vatsa, niin kuin vikasta kuvasta näkyy. Jalat ovat toiselta puolelta ruutukangasta ja ne liikkuvat. Tein 'nappinivelet', ilman nappeja tosin, jotta lelu olisi turvallinen. Mitähän 'button joints' on suomeksi? Kuvatessa ei ollut paljoa valoa, kuvien laatu ei ole paras mahdollinen...
Don`t be afraid! He might look a bit menacing, but he`s a stegosaurus. Meaning he`s a vegetarian and quite gentle. He`s got blue eyes (the only suitable colour I had), flowers on his belly, and green and white gingham on the other side of his legs, as you can see in the last photo. You can move his legs, since I made button joints. Without the buttons though, since I wanted him to be as toddler friendly as possible. Sorry, I didn`t have much light while taking the photos.
Halusin tehdä dinosauruksen luettuani Kristinan tämän postin. Lentolisko, jonka Kristina on tehnyt yhteistyössä poikansa kanssa, on HIENO! (Ja on hauskaa, että se on äidin ja pojan yhteistyön tulosta.) Kristina esitteli myös ostamansa dinosauruskaavan. Minulla ei aikaa etsiä kaavaa, joten piirsin sen itse.
Ottaen huomioon sen, etten ole koskaan tehnyt minkäänlaista pehmolelua*, kaavasta tai ilman, dinosta tuli mielestäni ihan hyvä. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa ompelemiseen (ks. tämä posti), olisin varmaan muokannut vielä kaavaa ja tehnyt toisen version. Ehkä sitten myöhemmin, ehkä ei - haluaisin kokeilla muita pehmoleluja seuraavaksi. Täytyy viedä ompelukone pian huoltoon.
*Valehtelin - tein kerran kissan, mutta se oli niin yksinkertainen, ettei sitä lasketa.
I got inspired to make a dino softie from this post by Kristina. How cool is that flying dino she`s made in collaboration with her son?! Very cool. (And I love the fact they worked together on it.) Staring at her dino and the picture of the dino pattern, I knew I wanted to make one for little A. Only I didn`t have a pattern at hand, so I drew it myself. Considering I haven`t ever done a softie, neither with a pattern nor of my own design*, I think the stegosaurus turned out okay. If I`d had more time to sew it instead of one afternoon (see this post), I`d probably called it a beta version and tried to better the pattern. Maybe later. And maybe not - I`d like to try my hands on other softies next. Have to take that damned sewing machine to the repair soon.
*Oops, I lied - I made a cat once, but it was so simple it doesn`t count.
A:n mielestä hauskin lahja taisi kuitenkin olla lahjapaperi.
Being a toddler, A seemed to find the wrapping paper the best present of all.
Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystäville!
Happy Valentine`s for all my blog friends!
Ompelukoneongelmat, synttärilahjat ja taistelu flunssaa vastaan saivat minut luopumaan käsintehtyjen korttien näpräämisestä (kaksi tein, mutta ne oli niin yksinkertaisia, ettei niitä lasketa). Onneksi korttilaatikosta löytyi muutama sopiva. Nämäkin lähtivät postissa, ystävälle jolla on enemmän tukkaa ja paremmin käyttöä pinneille, toivon.
The trouble with the sewing machine, birthday crafting and fighting a flu resulted in no hand-made valentine`s day cards (well, two, but they were so easy they don`t count). Luckily I had some suitable one`s in my card box. These were also sent to a friend with hair more suitable for hair pins.
Äidillä on lomaviikko, ja pian lähden hakemaan hänet junalta. Perhekeskeisen loppuviikon lomassa yritän blogata kummipojan lahjoista - mutta vasta kun ne ovat synttärien viettäjällä, siltä varalta että sisko käy täällä kurkkimassa. Tässä kuitenkin vähän esimakua:
Mum has some time off from work and will visit us (most importantly nephew) for the rest of the week. I`ll try to post photos of nephew`s presents later this week though - AFTER he`s got them, just in case sis is lurking here. Here`s a sneak preview:
Huh! Olen ommellut koko päivän, tai ainakin viisi tuntia putkeen. Sain melkein valmiiksi synttärilahjat (tai ainakin sen ommeltavan osan) ja sängynlaidanpehmusteen kummipojalle, kuvia en ehtinyt ottaa. Tämän ompelumaratonin syynä ei tällä kertaa ole asioiden viime tippaan lykkäämiseen taipuvainen luonteeni, vaan ompelukone, joka asuu luonani*. Se päätti mennä lakkoon vähän aikaa sitten. Ensin se sylkäisi käsipyörän sisältä pätkän rautalankaa, mutta se ei vielä tehnyt ompelemista mahdottomaksi (vaikka vähän hankalaksi). Kun en tätä huomioinut sen kummemmin, kone sai kai tarpeekseen, ja päätti lakata ompelemasta kokonaan. Nyt on vikaa sukkulan (onkohan se se suomeksi?) ja neulan kohtaamisessa - oikeastaan tiedän, missä vika on (kiroiltuani ja googlattuani aika pitkään - on vaikeaa etsiä tietoa jos ei tiedä mitä etsii tai mitä osat ovat nimeltään oikeasti) mutta en osaa korjata. No, kone oli varmasti muutenkin jo huollon tarpeessa.
*Kone on siskon, mutta on ollut lainassa noin puolitoista vuotta. Kiitos sisko.
Ystäväni P pelasti: antoi minun mennä käyttämään omaa upouutta, käyttämätöntä Husky Stariaan - sama kone muuten jonka ostamista pohdin. Paniikki vältetty. (Hartiat kyllä soimaa tuosta ompelemisen määrästä huonolla tuolilla.) Sivumennen sanoen, miksi ihmeessä ohjekirja tarjoaa joka ongelmaan ratkaisuksi vain langoittamista uudelleen?
Whew! I`ve been sewing all day, or at least five hours. As you know I have birthday presents to make, and now I`m mostly done (with the sewing part). Plus I finished a crib bumper for nephew. No pics yet, though. The reason for this kind of sewing marathon isn`t (for once) my habit to procrastinate until it`s almost too late. This time I have someone else to blame, that is, the sewing machine living with me.* It decided to go on strike a while ago: after I`d ignored the piece of wire it spit out from it`s handwheel, making sewing not impossible but somewhat difficult, it now has problem with timing. This was a conclusion I reached after many bad words and lots of googling (it`s not easy if you don`t know what`s wrong and/or know the correct names for the parts). And despite my best efforts, I can`t fix it. Well, I guess the machine was long due for a good tuning.
*It`s sister`s, but I`ve borrowed it about one and a half years. Thanks, sis.
Luckily my friend P came to the rescue: she was sweet enough to let me go and use her brand new, still in the box, not-used-once Huskystar. Panicking over. (But boy do my shoulders ache after all that sewing!) Oh, and on a side note, why does the manual say 're-thread the machine' to every problem?
Se ompelukoneista. Viime aikoina on valmistunut muutama kukka, joihin ei tarvita ollenkaan ompelukonetta - siitäs saat, Singer!
Enough with this - let`s look at some flowers. Which require no sewing machine at all - take that, Singer!
Ostin vähän aikaa sitten neuletakin, joka selvästi tarvitsi jotain ekstraa. Sinivalkoinen on wisecraftin Blairin ohjeella tehty (samoin kuin tämä) - tällä kertaa silitin ensin tukikankaan taakse. Näillekin on muuten Flickr-ryhmä.
A while ago I bought a new cardigan, which needed some extra cuteness. For the blue-and-white one I used Blair`s tutorial at wisecraft (same as for this one) - this time I used some iron-on backing. There`s a Flickr group for these, too.
En minä aina ole tämmöinen söpöilijä kuin pari edellistä postia antavat ymmärtää. Todisteena uudet korvikset - pääkallot joilla on grillit (okei, ehkä nämäkin on vähän söpöt).
And just to show you I`m not always as cutesy as the past posts make me look like: new skulls with grills -earrings (ok, maybe they`re kind of cute too).
Lupasin blogata pian muista asioista, ja kerrankin päätin pitää blogiini liittyvät lupaukseni. Viime viikkoina olen näperrellyt sitä sun tätä, joten mikään näpertelyn kohde ei oikein ole valmistunut. Helmikuussa on tulossa kolmet synttärit kymmenen päivän sisällä, kun kaksi ystävää täyttää vuosia ja kummipoika vuoden. Kummipojan ensimmäinen syntymäpäivä on tietysti erityistapaus, joten jotain erityistä pitäisi keksiä. Vaikkei synttärisankari itse taidakaan ymmärtää, mistä on kyse.
I promised to come back soon, didn`t I ? I`ve been doing a little bit of everything in the last weeks, which has resulted in getting very little finished. February is a month when two of my friends and my nephew have their birthdays - all during the span of ten days - and I`ve been mulling over some gift ideas. Nephew`s is special: he will be one, so I think something extra special should be in order. Even though the birthday boy himself won`t really understand how the day`s special.. We`ll see...
Kuumaliimapistoolin mystinen katoaminen (johtuen paniikkisiivouksesta ennen vieraiden tuloa - kadotan tavaroita kun laitan ne jonnekin piiloon) on myös hidastanut asioiden valmistumista. Onneksi eilen muistin, missä se voisi olla, ja löytyminen johti uusien pinnien valmistumiseen. Tällä kertaa "jojoja", ohje mm. Heather Baileyn blogissa. Toisessa on jopa Project Spectrum -värejä!
The mystical disappearance (the cause of which was some panic cleaning before guests arrive - I tend to hide things and then forget where) of my glue gun has also hindered getting some things done. Luckily I remembered yesterday where it might be, and finding it resulted in these hair pins. This time with yo-yo`s, tutorial in Heather Bailey`s blog. Look, one of them has Project Spectrum colours, even!
Juuri ajoissa ennen hiuspinnien lähtemistä postissa ystävälle sain Euroteamista tilaamani nauhat. Tilasin nauhat n. kaksi kuukautta sitten, mutta ilmeisesti nauhakutomossa oli sattunut vahinko - mikä selvisi, kun ensin olin saanut karhukirjeen maksamattomasta laskusta, jota en ollut koskaan nähnytkään, ja otin yhteyttä Euroteamiin. No, sattuuhan sitä kömmähdyksiä. Muuten palvelu oli kyllä nopeaa ja moitteetonta, ja ilmeisesti yleensä nauhat tulevat perille niin kuin pitääkin. Joka tapauksessa, tässä ne ovat ja näyttävät hyvältä!
And just in time, before I send the pins away to a friend, came these tags from a Finnish on-line store. I ordered them about two months ago, but apparently they had some problems with the manufacturer. Which they told me after sending me notice on my never-received-bill and me e-mailing them about the mistake. Anyway, now they`re here and look good!
Helmikuu alkoi, samoin Project Spectrum. Mm. Mielitty ja Särmä kirjoittivat jo helmi-maaliskuun väreistä ja inspiroivat minua pohtimaan omaa suhdettani kyseisiin väreihin omassa blogissani (sen sijaan, että jättäisin vain ylipitkiä kommentteha muiden blogeihin).
It`s February and time for the first colours of Project Spectrum. Some other bloggers have already written about Project Spectrum colours in their blogs, and inspired me to do the same (rather than continue leaving overtly long comments in their blogs).
Sininen on aina ollut vähän hankala väri minulle. Johtuneeko äidistä ja siskosta, jotka käyttävät sinistä ei koskaan/harvoin, mutta voin laskea menneinä vuosina omistamani siniset vaatekappaleet yhden käden sormilla (farkkuja ei lasketa - minusta ne ei ole samalla tavalla siniset ...ei, perusteluja ei ole). Olin päättänyt, että sininen ei koskaan sovi minulle. Mikä ei ole ihme, ottaen huomioon, että olin yrittänyt pukeutua vauvavaaleansiniseen teininä - se ja luultavasti laivaston sininen ovat huonoimmat mahdolliset värit minulle. En ollut teininä kovin trenditietoinen enkä myöskään omistanut minkäänlaista väri- tai muuta pukeutumissilmää, valitettavasti. Olen kuitenkin aina pitänyt joistain sinisen sävyistä muuten, ja viimeisen vuoden aikana on vaatekaappiini yllättävästi tullut (enimmäkseen vihreään taittuvia) sinisävyisiä vaatteita, mm. uusi talvitakkini.
Project Spectrumin sinistä osuutta varten minua odottaa pari kerää vaaleansinistä lankaa ystävän kämmekkäitä varten, ja linkin takana olevan kuvan Nalle alkoi muotoutua melko-perussukiksi jo tammikuun puolella. Valitettavasti sukat taitavat olla vähän liian perusmallia, kun ei millään huvittaisi purkaa ja alkaa alusta. Tällä hetkellä sukista on nimittäin tulossa liian suuret, joten jotain täytyisi tehdä.
Valkoinen on väri (tai siis teknisesti ottaen kai ei ole), josta minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Pidän valkoisista kukista melkein kaikkein eniten, ja lumesta, mutta muuten se ei herätä mitään kummempia tunteita. Arvelin etukäteen, että tämä on vaikea osa, mutta kerrankin voin kehua laiskaa luonnettani: kesken on myssy luonnonvalkeasta isovelistä. Myssy on odotellut lisäinspiraatiota, ja saa nyt olla valkoinen PS-työni.
Ja lopuksi harmaa. Harmaata käytin kymmenen vuotta sitten, jolloin kaikilla oli liikuntatunneilla ja vähän muutenkin meleeratun harmaata trikoota/collegekangasta päällä. Ugh. Ja pari vuotta myöhemmin kaupat tarjosivat käsittämätöntä pinkki-harmaa -yhdistelmää. Sittemmin olen vannonut, etten koskaan enää pue harmaita vaatteita - ei tosin sovikaan minulle kovin hyvin - mutta ilmeisesti trendit vaikuttavat, tiedostin sitä tai en: pari kuukautta sitten ostin harmaan topin, ja nyt harmaa on muutenkin alkanut näyttää kauniilta joissain tapauksissa. (Villan harmaa tosin on miellyttänyt minua muutenkin.)
Harmaan varalle minulla ei ole suunnitelmia, ja aionkin jättää sen maaliskuulle. Tai kokonaan pois, jos ei ole harmaa olo. Särmän blogissa tosin oli linkki maailman ihanimpaan harmaaseen lankaan... Sääli, etten neulojana ole ihan Kidsilk Haze -tasolla.
Muista asioista piakkoin. Mukavaa (pakkas)päivää kaikille!
Blue has been a tricky colour for me a long time. Influenced (?) by Mum and sis who never/rarely wear blue, I can count on the fingers of one hand the blue cloths I`ve had til last year (in my opinion, jeans don`t count - don`t ask why). I`d decided blue just isn`t my colour, and considering the fact I tried to wear baby blue in my teens, no wonder. That`s probably the worst choice, along with navy, for me - I wasn`t very a trend oriented teenager, nor one with an eye for colours, sadly. I`ve always liked some ahdes of blue, though (not necessarily in clothes) and in the past year have actually purchased some blue clothes, mostly shades with a bit of green of them. Including my coat for winter. For the blue part of Project Spectrum I have this yarn waiting to become fingerless mitts for a friend. As for the other yarn in the photo behind the link, I already began to knit some basic socks in January. Taking a head start, I thought. The socks might be a bit too basic, though, since I haven`t had an urge to purl them and start over (which I should do, at the moment they`re too big).
White is a colour (well, technically it isn`t a colour) that I don`t have much feelings for. I love white flowers, but other than that don`t usually even remember the colour. I thought this would be really difficult to include in knitting/sewing/anything, but fortunately I`ve got a white hat on needles already. Or, more appropriately, still on needles. It`s been waiting for some much needed inspiration.
And then grey. I wore grey ten years ago, when grey sweatpants and -shirts were usual in my school. Later I`ve come to think of it as boring as a colour can be, and swore not to wear it again. (Grey wool was ok in my book, though.) But it seems the trends have an effect on you whether you think of them or not, because I suddenly wanted to buy a grey top a while ago - there`s a lot of grey in shops for a change. Grey`s the only colour I have no plans for, yet. I`ve decided to leave grey to March - and I`m ready to neglect it if I don`t feel like grey. In Neuleunia blog there was a link to the most gorgeous grey yarn ever, though. It`s a pity I`m not quite on a Kidsilk Haze level of knitting yet!
About other things soon. Have a great day, everybody!
