skip to main |
skip to sidebar
WIP: Pondeminium-paita synttärisankarille
Syntymäpäivä: Lauantaina 16. helmikuuta
Paidan (valmiin) luovutuspäivä vastaanottajalle: 16. helmikuuta
WIP: Pondeminium sweater for a birthday boy Birthday: Saturday, February 16 The date said WIP should meet it's receiver as a FO: Saturday, February 16
Paita torstaina 14. helmikuuta kello 15: State of the sweater on Thursday, February 14, 3 p.m.:
Joo, se on nurinpäin, ei kiinnitetä siihen huomiota. Olin juuri saanut olkasaumat valmiiksi.
Yes, it's turned over, pay no attention to that. I had just finished the three needle bind-off for the shoulder seams.
Neuloja torstaina 14. helmikuuta: hermostunut State of the knitter on Thursday, February 14: anxious
Saas nähdä, miten käy. Neuleen tilaan on vaikuttanut neulonnan yllättävä häiriintyminen opiskelun ja töiden takia, mutta eniten kuitenkin se, että yksi täydellinen neulomisviikonloppu meni hukkaan, koska lanka (jota tarvittiin enää kahdella kerroksella...) oli väärässä kaupungissa. Lisäjännitystä tänään toi uhka langan loppumisesta ennen kuin kaulus on valmis. Jos neuloo nopeammin, riittääkö lanka pidempään?
Eihän tässä muuten niin kiire olisi, mutta huomenna pääsen neulomaan lähinnä niiden kahden tunnin aikana, jotka istun junassa. Junasta menen suoraan teatteriin, ja ilta menee niissä merkeissä (mikä on kyllä tosi hauskaa, en valita yhtään).
Ja muuten inhoan silmukoiden poimimista.
We'll see what happens. The current situation is partly caused by studies & work unexpectedly reducing the time for knitting, and partly (or greatly; I lost an entire knitting-weekend) because one ball of yarn - it was a crucial one - was in a wrong city. To make it even more exciting, today it seems there might not be enough yarn for the collar. If you knit faster, will there be enough yarn then?
And for the record, I hate picking up stitches.
Ai mitä nuo vaaleanvihreät keot ovat? No sammakoita tietenkin! Viime aikoina olen neulonut paitsi sammakoita, myös käärmeitä, vesikirppuja ja ankkoja. Hauskaa!
Kummipoikani (siskon poika) täyttää kaksi vuotta helmikuussa, ja neulon hänelle lahjaksi Jen Smallin Pondemonium-villapaitaa. Tällä hetkellä suurin osa vartalosta on valmis, ja minulla on vielä melkein kuukausi neulonta-aikaa jäljellä, joten tämä synttärilahja saattaa valmistua ajoissa! (Olen itse siitä aika yllättynyt.)
Ihastuin malliin ensi näkemältä, koska siinä on eläimiä ja se perustuu hauskaan lastenlauluun (mikä vielä parempaa, lauluun, jota Suomessakin lauletaan). Pelkäsin alkuun, että kahdella värillä neulominen (onko se oikeastaan kirjoneuletta?) olisi vaikeaa, koska tähän mennessä ainoa kokeiluni sillä saralla ei ollut kovin onnistunut... Mutta olen ihan tyytyväinen työni jälkeen, ja höyrytys toivottavasti hoitelee loput. Onneksi villapaidan saa neuloa melkein kokonaan pyöröpuikoilla, myös hihat.
Pidin pientä taukoa neuleen kanssa, sillä en millään uskonut, että se mahtuu kummipojalle. Ohjeen suurin koko on nimittäin 18 kk, ja kummipojalla on kuukausia täynnä melkein 24. Ehkä kummipoikani on kääpiö, mutta vaikuttaisi siltä, että puolitoistavuotiaan villapaita voisi mahtua pojalle vielä ensi syksynäkin. Sen parempi, sillä en oikeastaan halunnut laskea seuraavaa kokoa, vaikka se ei olisikaan vaatinut kuin hiukan vaivaa. :)
Neulonkin varmaan tiiviisti tätä paitaa seuraavat viikot, mutta jos aurinko paistaisi, voisin vaikka kuvata vähän lankaa...
Guess what those light green mound-shaped things are? Frogs, of course! Lately I've been knitting not only frogs, but snakes, bugs and ducks as well. Great fun!
My nephew will be two in February, and I'm knitting him a Pondemonium sweater by Jen Small. At the moment I've already knit most of the body, and I still have almost a month knitting time left. So this birthday present might actually be finished on time! (I'm a bit surprised myself.)
I really really like this pattern, and what's not to love in a sweater with the aforementioned animals involved and which is inspired by a funny children's song (we sing it in Finnish too, and I liked it as a kid myself). I was a bit worried since this is my first attempt in stranded colourwork (well, I did try it once before but that really didn't work out), but I wanted to knit this sweater terribly. And the fact that it's almost completely knit in round makes things a lot easier. I'm pretty satisfied with my work so far, and a little steaming should do the rest.
I actually took a little time out with the sweater, since I had to do some measuring before I was ready to go on. You see, the largest size the pattern is given in is 18 months. But even though my nephew is 24 months, the sweater seems to be big enough (and I mean the measurements in the pattern, so it's not just my gauge being way off) for him to use now and probably next autumn too. All the better for me, I didn't have to calculate anything... Though I'm beginning to wonder if my nephew is a midget.
I'll be working on Pondemonium the next couple of weeks. I hope the sun shows up though, I've got some yarn to photograph...
Monet kiitokset edelliseen postiini kommentoineille! Olen vähän hämmentynyt, että täällä joku vielä käy, mutta on mukavaa että muutama lukija löytyy. :)
Ajattelin esitellä teille uusimman aloittamani neuleen. Lomailin entisessä kotikaupungissani Helsingissä, aivan lähellä Käsityöliike Priimaa, ja kun huomasin Priiman laajentaneen, minun piti tietysti mennä siellä käymään. Ja aivan ihania, minulle ennennäkemättömiä lankoja sieltä löytyikin! Ihan ensimmäisenä ostin kaksi kerää freedom spirit -lankaa punasävyisenä. Olisin halunnut ostaa jokaista sävyä....
Palasin vielä lauantaina Priimaan. Liikkeessä on myynnissä Hobboksin kirjoja, mikä johti siihen, että Lynne Barrin Knitting New Scarves lähti mukaani. Siitä lähtien kun Kaisa esitteli kirjan blogissaan, olen haaveillut samasta huivista joka Kaisalla on tekeillä, Drifting Pleats -huivista. Kirjassa on useampikin hauska huivimalli, vaikka toki sellaisiakin, joita en varmasti koskaan neulo. Malleissa on lähdetty liikkeelle muodosta, itse neulepinta on monissa helppoa ainaoikeaa tai sileää neuletta. Hauska idea.
A while ago Kaisa blogged about Lynne Barr's book Knitting New Scarves, and I've been dreaming of Drifting Pleats scarf ever since (the one Kaisa's knitting). So I bought the book last week. There are several great patterns in the book, although there are some I'll never knit too. The patterns focus on shape, which is a nice idea, and they're pretty easy to knit - most of them use garter or stocking stitch.
Ensimmäisenä puikoille ei päässyt Drifting Pleats vaan Aria em. freedom spirit -langasta. Ihan ensiksi aloitin toisella huivilla, mutta siinä lanka ei päässyt aivan oikeuksiinsa, ja tämä lanka on niiiin ihanaa että sitä en voinut sallia. Freedom spirit on 100 % villaa, ja todella pehmeää.
Lanka on löyhäkierteistä ja kuulemma huopuu hyvin. Ja ne sävyt... olen ihan rakastunut. Katsokaapa lähempää:
En ollut ihan vakuuttunut noista reunaröyhelöistä, enkä ole vieläkään, mutta se, että huiviin on saatu inspiraatio merilevästä saa minut suhtautumaan röyhelöihin myötämielisemmin. :) Kuulostaa oudolta... mutta johtuu ehkä siitä, että halusin meribiologiksi aikoinaan.
The first pattern I decided to try isn't Drifting Pleats though. Instead I cast on for Aria, simply beacause I want to use my use my recent purchase, freedom spirit. I'm in love! Freedom spirit is 100 % wool, super soft yarn. I wanted to buy it in every colourway available.... Just look at those hues! I'm not 100 % sure with the ruffles; I'm not ruffly girl at all. But the fact that Lynne Barr was inspired by a seaweed makes ruffles more acceptable, even great in my book. Sounds odd, I know - but it might have something to do with the fact I wanted to be a marine biologist. :)
Käsityöblogini on ollut heitteillä kauan. Suurin syy ei suinkaan ole toinen blogini, vaan se, että käsitöitä ei yksinkertaisesti ole juurikaan syntynyt menneen vuoden aikana. Vuoteen 2007 mahtui monenlaista, suuri osa ikävää, eikä käsitöille ollut tilaa. Jostain syystä mitä huonommin voin, sen vähemmän minun tekee mieli tehdä jotain käsillä - toisin kuin niillä ihmisillä, joiden oloa esim. neulominen helpottaa ja rauhoittaa ainakin väliaikaisesti. Keittiöpsykologiminä sanoo, että se johtuu käsityötuntien traumoista: koska meni kauan ennen kuin uskoin, että mahdollisesti voin oppia neulomaan, kadotan käsityöitsetuntoni aikoina jolloin itsetunto on muutenkin maassa.
Oli miten oli, joululoman aikana sain rauhassa neuloa ja nyt en malttaisi taas laskea puikkoja käsistäni. Kesken on useampi työ, joten toivon, että neulomismieliala pysyy korkealla! Koska musta lammas ja lankavarasto muuttivat syksyllä uuteen kaupunkiin, neulomiselle löytyy varmaan aikaakin sosiaalisen elämän puuttuessa. :)
It's been a long since I last wrote an entry here. The main reason for lack of posting is not my other, non-crafty blog, but the fact that I've done almost nothing the past year. 2007 was a pretty tough year for me, and the worse I feel the less I feel like knitting something. I'm not one of those people who at times of stress feel crafting helps; I blame my school teacher, for it took me a lot of time to believe I can even learn to knit. So now, whenever my self esteem is really low, I just can't knit (or crochet, or sew). I'm my own psychologist, you see. :) During the holidays I got the chance to spend a lot of time knitting, and I must say I can't seem to stop now. There are some things in the works, so let's hope I won't stop...
Kuvassa ainoa neule, joka on valmistunut sitten helmikuun (virkattua mörvelömyssyä ei nyt lasketa). Lankesin lankaan (Seitsemän veljestä) kun värit tuntuivat niin herkullisilta kaupassa. Lanka halusi sukiksi syyskuussa synttäreitään juhlineelle ystävälle - tosin paketti lähti vasta viime viikolla. On se kumma miten sukat neuloutuvat kuin itsestään kakkossukan kantalapun ohi, ja sitten jämähtävät kuukausiksi....
Mallineule sama kuin Thuja-sukissa (halusin helppoa neulottavaa mutta en IHAN perussukkia). Olen tyytyväinen tuohon varren suuhun, jossa luodut silmukat tekevät erivärisen kerroksen ennen ensimmäistä raitaa. Sukkien saaja on ihminen, joka pettyisi, jos olisin neulonut raidoituksen samalla lailla molempiin sukkiin.:)
These socks are the only thing I've knit since February (in addition I crocheted a hat, which is hidden deep in my closet ....enough said). I had to get the self-striping yarn (Finnish) because I liked the colours, and the yarn wanted to be socks for a friend who had her birthday in September. She'll get the socks in the mail tomorrow, I hope - strange how quickly they were done past the second heel turn, and how very long it took to finish them.
Pattern from Thuja socks, as I wanted something easy but not just plain old stockinette. I like the cast-on edge, because I managed to cast-on so that the stitches make a round in a different colour than the first stripe. The recipient is the kind of person who'd be disappointed if I gave her too exactly similar socks. :)
Viimeaikaiset näpertelyni: siskon synttäri- ja nimipäiväkortit. Kristina sai lintukortin ekan version, mutta sitä ei tullut skannattua. Ja korteista tulee tosi huonoja valokuvia, ainakin minulla.
My crafts of late: a birthday card (the first one) and another card for sister. Lovely Kristina got the first version of the bird card, but I didn`t have time to scan it. And cards really do not photograph well.
Olen aika tyytyväinen siskon synttärikorttiin (ylempi), koska en ole juurikaan askarrellut kortteja. Ja nättien paperinpalojen säilyttäminen näköjään kannattaa: taustan paperi on vanhasta Noa Noan mainosvihkosesta!
Ostin myös ensi kerran kortintekopaketin Tiimarista. Kuten sanottu, en ole mielestäni vahvimmillani korttien tekemisessä, ja jotenkin vastustan settejä, joissa on tarvikkeet ja ohjeet tietynlaisiin kortteihin (tietysti moni käyttää settejä tehdäkseen jotain ihan muuta kuin ohjeissa, eikä siinä ohjeiden seuraamisessakaan mitään pahaa ole - saan vain joskus tyhmiä päähänpinttymiä...), mutta kuvan nainen (Suomen kuvalehdestä vuodelta 1951) tarvitsi ehdottomasti timanttikorvakorun. Muuten kortti on use what you`ve got -hengessä tehty; ruusut on leikattu pari vuotta vanhasta Ikean kankaasta.
I`m pretty pleased with sister`s birthday card, considering I`m not really a card-making person. It also shows that there`s some sense in saving pretty scraps of paper etc.: the paper in the background is from an old Noa Noa catalogue. I also bought a card making kit for the first time. As I said, I haven`t really thought I have what it takes to make beautiful cards, and I have something against the kits that give you material and instructions for a certain kind of card (not to say you can`t use them differently, of course, and probably many do; and there`s no harm in following the rules either - I just get these funny ideas). But the lady (cut from a 1951 magazine) just had to have a diamond earring. Otherwise I pretty much used what I got: the roses are cut from a piece of Ikea fabric, bought some years ago.
Kakkua, olkaapa hyvä! Juhlin uuden blogini alkua. Kurkistakaa tänne! Aion edelleen jatkaa tämän blogin parissa, mutta olen jo jonkin aikaa harkinnut toisen perustamista. Ensimmäisestä postista uudessa blogissa käy ilmi miksi.
Here, have some cake! I`m celebrating my brand new blog. Go and take a peek! I`ll still update this one, but I`ve been thinking of starting another for a while ...well, in the first post there I`m rambling about the reasons why so I won`t do it again here.
Jokin aika sitten kävin Porvoossa, ja Tee- ja kahvihuone Helmen ohi kulkiessani huomasin herkullisen näköisiä kakkuja ikkunassa. Kakut ovatkin kaikki tehty kankaasta, nauhoista ja pitsistä! Ne ovat niin hauskoja, että halusin näyttää ne myös teille. Ikävä kyllä en kirjoittanut taiteilijan nimeä ylös. Kadun myös sitä, etten poikennut Helmeen kahville, mutta olin ihan ähkyssä etanoistaan kuuluisan Timbaali-ravintolan herkuista (en tosin syönyt etanoita). Täytyy mennä käymään kahvilla joku toinen kerta!
A while ago I visited Porvoo, a small old town near Helsinki. Walking past Tea and coffee room Helmi in the old town I noticed these cakes displayed in their window. They look delicious and are all made of fabric, ribbons, lace and such! I liked them so much I wanted to show them to you too. Unfortunately I didn`t write down the name of the artist, and can`t remember who it was. I also regret of not going to have a cup in Helmi, but I was too stuffed from a delicious meal in Timbaali, the restaurant famous for it`s escargots (didn`t eat them though). I`ll have to go back for coffee some day.
Ja sitten lisää hyviä uutisia: minun tekee taas mieli neuloa! Saa nähdä, milloin saan aikaan jotain, mutta ainakin olen saanut jonkinlaisen inspiraation. Syynä siihen on neuleblogien kahlaaminen - joten kiitos inspiraatiosta kaikille teille!
And then some more good news: I`m inspired to knit again! Don`t know when I`ll get to it, but at least I feel like it again. That`s what reading through a bunch of blogs does to you - thanks for inspiration, everyone!
Tässä on Laban. Laban saapui luokseni Tanskasta, ja viimeisen kuukauden olemme opetelleet tuntemaan toisemme. Ystävystyminen on ollut oikein hauskaa - Laban on erittäin hienotunteinen ja mukava vieras. Päivät hän viettää ottaen torkkuja keltaisessa nojatuolissani ja lueskellen, vaikka kirjahyllystäni löytyy kuulemma harmillisen vähän koira-aiheista kirjallisuutta. Laban on kuitenkin hyvillään siitä, että asun lähellä puistoa jossa käy paljon koiria. Pidämme molemmat paljon hyvästä kahvista, ja luulen, että meillä tulee olemaan hauskaa kun esittelen Labanille Helsingin kahviloita! (Laban juo mielellään espresson iltapäivisin, minä taas pidän enemmän cappucinosta.)
This is Laban. He arrived from Denmark a month ago and we`ve been getting to know each other since. I can tell you it`s been a pleasure! He`s a very amiable character and doesn`t make much noise. In the afternoon while I`m at work he usually naps in my yellow armchair or maybe reads a little - though he thinks I have too little dog-related literature in my bookshelf. The small park near me is visited by a lot of dogs, which pleases Laban immensely. Just like me, Laban loves a decent cup of coffee. We`ll have lots of fun checking out the cafes in Helsinki! (Laban enjoys an espresso in the afternoon, while I prefer cappucino.)
Koti-ikävä vaivasi Labania - hän kaipaa tanskalaisia makkaroita - joten ilahduttaakseni häntä vein hänet tämänhetkiseen suosikkikahvila/baariini smoothielle. Makkaroita sieltä ei tosin saanut.
Laban was feeling a little homesick - he says he misses Danish pölser* - so to cheer him up I took him for a smoothie to my favourite (at the moment) cafe/bar (link in Finnish, but with some photos - I love the pink/green combo). No pölser there, though.
*Sorry for not figuring out how to make a Danish ö appear
Jokin aika sitten sovimme vaihdosta Kristinan kanssa, ja minä sain Labanin, joka on juuri niin ihana kuin Kristinan neulomat koirat valokuvissa! Labanin mukana saapuivat Kristinan tekemät kortit. Tuntuu uskomattomalta, että Kristina näki kaiken kiireensä keskellä näin paljon vaivaa, minä kun vain lähetin pari Muumi-astiapyyhettä ja vähän muuta Muumitavaraa. Kristinan blogista näkee, mitä pyyhkeistä ym. on tullut - on jännittävää nähdä lähettämäni paketin sisältö ihan uudenlaisena!
A while ago I agreed on a little swap with Kristina, and I got Laban, who`s every bit as wonderful as her knitted dogs look like in the photos! Together with him came the two lovely cards below. It`s too much, really - all I did was send some Moomin dishtowels and some other Moomin stuff (have a look at all the great things she`s made out of them - it`s so exciting to see it!). I feel spoiled. Thank you so much, Kristina!
Lisää lankaa näyteikkunassa - siis jonkun muun kuin lankakaupan. Hinta on silmälaseille... Asun lähellä optikkoa, jonka näyteikkunoissa on lasien lisäksi aina jotain hauskaa ylimääräistä. Tältä ikkunat näyttivät pari kuukautta sitten.
Yet another window display with yarn. The price is for the glasses though! An optician near me always has something nice on display with the glasses and this is how the windows looked a couple of months ago.Parin kuukauden blogitauko oli ihan puhdas vahinko. Poissaolon takana ei ole mitään kummempaa kuin se, että minulla on ollut kovin paljon tekemistä viime aikoina, ja kovin vähän energiaa tehdä mitään käsitöitä tai edes ajatella niiden tekemistä. Harmillista, mutta toivottavasti väliaikaista - ainakin olen alkanut taas lukea blogeja, jotka aina toimivat inspiraatiokatalysaattorina.
...Yep, a couple of months. As you may or may not have noticed, I`ve been away from the blogosphere lately. Nothing is wrong with me, I just seem to have a lot on my plate lately and not have a lot of energy when it comes to crafting or even thinking about it. It`s sad, but things are looking up - at least I`m reading blogs again, and they`re a sure source of inspiration. Sillä välin kun huolehdin ja stressasin (minulla on todella huono stressinsietokyky, se on ainakin tullut todettua), tapahtui jotain ihmeellistä: kesä tuli, ihan salaa, ja toi mukanaan aurinkoisia päiviä, lämmintä sadetta ja valoisia iltoja. Helsinki on parhaimmillaan kesällä - kuten kai kaikki Suomen kaupungit - ja aion käyttää tulevat vapaapäivät ensisijaisesti kesästä nauttimiseen.While I was busy fretting about juggling everything in my life (yes, I`m very bad at tolerating stress of any kind) something happened: summer came along, with it`s sunny days, warm rain and light evenings. And like every other town in Finland, Helsinki is at it`s best in summer. Now I intend to use my days off work enjoying the summer the best I can. Things are looking up, indeed.
Vahingossa pitämäni kuukauden tauon aikana olen saanut uuden työpaikan, aloittanut työt uudessa työpaikassa, stressaantunut uudesta työstä, sairastanut mahataudin ja juonut liikaa kuohuviiniä (kahdella edellisellä asialla EI ole mitään tekemistä toistensa kanssa) eikä minulla ole ollut energiaa blogata, saati sitten tehdä mitään bloggaamisen arvoista. Olen ollut ihan poikki.
Having a month long blog break wasn`t intentional, but between getting a new job, starting the new job, getting stressed about the new job, getting a stomach flu and drinking way too much champagne (the last two things not related - really), I haven`t had much energy to blog, let alone do anything worth of blogging. I`ve been simply knackered.
Mutta on kevät! Jihuu!
But: it`s spring! Woohoo!
Eilen olimme siskon ja kummipojan kanssa kävelyllä nauttimassa auringosta ja lämmöstä (loppuviikolle on taas luvattu kylmää, ja sadetta - mutta se kai kuuluu kevääseen) ja tapasimme kuvan linnun oksanhangassa istumassa. Kukahan linnun on tehnyt?
Sis, nephew and I took a walk yesterday when it was real warm and sunny (it`ll be quite cold and rainy at the end of the week, they say - but I guess that`s what spring is really about) and saw this birdie up on a tree. Quite sweet, I wonder who made her.
Lontoo kutsuu, valitettavasti ei minua vaan näitä Fetching-kämmekkäitä. Ne lähtivät synttärilahjaksi ystävälleni S:lle. Tämä on kolmas pari jonka olen neulonut, ja saa pysyä viimeisenä ainakin jonkin aikaa. Valitsin tämän mallin taas kerran, koska helmikuussa oli useammatkin synttärit ja ajattelin, että tuttu malli valmistuu nopeasti ja päätyy saajalleen ajoissa. No, ei ollut ajoissa, mutta arvelen, että jollain muulla mallilla neulotut olisivat olleet vielä enemmän myöhässä. Nyt lahja meni perille kun on vielä riittävän kylmä.* Myöhästymiseen vaikutti ongelmat koon (S:llä on pienemmät kädet kuin minulla) kanssa, mutta säästän teidät koko tarinalta.
*Tiedän kyllä, että Lontoossa on kevät ja krookukset kukkivat. Mutta arvelen, että S saa käyttää kämmekkäitä vielä pari kuukautta. Olen palellut Englannissa toukokuussa - sisätiloissa!
Not me, unfortunately. But a pair of Fetching was sent to London. They were a birthday present for my friend S, and the last pair of Fetching I`m knitting, at least for a while. As I told you before, February had me busy with birthdays, so I chose to be un-adventurous and knit the third version of the same pattern, thinking I`d get them done in time. Well, I didn`t, but if I`d used another pattern who knows when they`d been done! At least now S will get them while it`s still cold enough to wear them.* I had some problems with sizing (S`s hands are smaller than mine) but I`ll spare you from the story.
*Now I know it`s full spring in London, flowers and all. But I think she`ll still have a couple of months suitable for Fetching. I`ve been freezing in England in May - and that was inside!
Lanka on Jaegerin Baby Merinoa (samaa kuin tässä postissa). Vaikka teinkin palmikko-osuudesta vähän ohjetta pidemmän, minulle jäi yli kerä lankaa jäljelle, mitä en lainkaan odottanut! Täytyy joskus tehdä toinenkin lahja tästä, koska tämä ei ole yhtään minun väriäni. Muutin päättelyn ihan tavalliseksi mallin picot-edge -päättelyn sijaan. Kokeilin koristella näitä linnunsilmäpistokukilla, mutta ehkä ne ovat kuitenkin nätimmät ilman vänkyröitä kukkiani.
The yarn is Jaeger Baby Merino (from this post). Although I made the cuffs a bit longer than in the pattern, I still have over a skein left. That I definitely didn`t think would happen! Have to make another gift from it, since it`s so not my colour. Other changes is the regular cast off instead of the picot-edge one. I tried to embellish these with some bird`s eye stitch flowers, but thought they are prettier without my wonky stitches after all.
Ja sitten kysymys kaikille äideille ja muille lapsiasiantuntijoille: Kummipoika on nyt kuukauden päälle vuoden, ja pari senttiä pienempi kuin tämän mallin 12 kk neule. Jos haluan, että neule on sopivahko kesällä, teenkö 12 kk vai 18 kk ohjeen mukaan? Tällä hetkellä 18 kk koolla on ympärysmittaa yli 8 cm enemmän kuin kummipojalla. Miten nopeasti tuon ikäisen lapsen vartalonympärys kasvaa? (Tiedetään, yksilöllistä - mutta jos joku osaa arvioida, olisiko tuo isompi koko ihan liian suuri, olisin kovin kiitollinen!)
Suomessakin mainosmiehet ovat huomanneet, että neulominen on hip ja cool, ainakin Arabian 24h -astiaston uusien värien mainoksista päätellen. (Tosin neulominen on ollut niin kauan trendikästä, että ehkä se ei enää olekaan trendikästä suuressa maailmassa? Itse olen aina trendien suhteen jälkijunassa, joten en osaa sanoa.) Näyteikkunoihinkin on päässyt lankakeriä ja puikkoja, kuvassa alla Stockan ikkuna. Kerät lienevät symboli rauhallisemmalle, kiireettömälle elämälle, jota kuppien ostajalle tarjotaan.* No, neulominen voi olla hyvinkin rauhoittavaa, joten mainoksessa on totuuden siemen.
*Edit. Tuon kampanjan sloganhan on "Aina on aikaa." ja astiasarja mainoksen mukaan "vastaa levollisuudellaan kiireettömän elämän kaipuuseen". Eilen en millään löytänyt lehteä, jossa olisi ollut tuo mainos, vaikka olin sen nähnyt jo monesti.
Even here in Finland, where we might not to be the first to catch on what`s hip, advertisers have noticed knitting is cool. (Come to think of it, it`s been fashionable so long it might not be anymore - but as I said, in Finland were not avant gardists when it comes to things universally hip. And I`m even less hip, so I wouldn`t know.)
Arabia, the number one homeware brand in Finland, is advertising the new colours of it`s 24h series with balls of chunky yarn symbolising (I guess) more peaceful life with no rush.* Well, knitting at least can be calming, so maybe there is truth in advertising.
Edit. The slogan for the ad campaign is roughly translated 'There`s always time.' I couldn`t find any mag yesterday with this ad, and wasn`t sure if I remembered the slogan correctly.
This is a window display from the biggest department store in Helsinki displaying 24h (and other) dishes:
Neulominen & mainokset muistuttivat minua aikoinaan Sköna hem -lehdessä näkemästäni THE One -sisustusfirman mainoksesta 'Save the world from boredom'. Mainoksen mielestä elämä on niin lyhyt, ettei kannata neuloa. "Life`s too short for knitting. Or anything else that doesn`t get your adrenaline pumping." Siis mitä?! Ai että neulominen ei saa adrenaliinia nousemaan??
Jokaiselle neulojalle on selvää, ettei kyseisen copyn laatija ole koskaan neulonut silmukkaakaan.
Mainos löytyy tältä sivulta, jos klikkaat taulua seinällä ja scrollaat alaspäin (mainos on vuodelta 2005). Ei sillä, että se olisi itsessään niin erikoinen. THE One muuten saa minut ärsyyntymään pseudokapinallisella ja übertrendikkäällä asenteellaan ...ehkä ne sitten ovat onnistuneet, kun saavat minut reagoimaan.
Knitting and advertising reminded me of the 'Save the world from boredom' ad for THE One (an interiors and furniture retailer). It said: 'Life`s too short for knitting. Or anything else that doesn`t get your adrenaline pumping.' Excuse me?! 'doesn`t get your adrenaline pumping'??
It`s clear for all knitters that whoever wrote that copy never knit one stitch.
You can see the ad by going to this site, clicking the picture on the wall and scrolling down (the ad`s from 2005). Not that it`s so neat you should go and look. And, by the way, their pseudo-rebellious, hip and übercool attitude bugs the heck out of me. ...well, I guess they`ve succeeded, since they get a reaction.
Edit. Lisäsin sen linkin, minkä halusin jakaa...
Edit. Now there really is a link where it should be.
Jasper haluaa kiittää kaikista ystävällisistä kommenteista! Kovia kokeneelle kissalle tuollaiset kehut merkitsevät erityisen paljon. Kiitos myös minun puolestani.
Jasper would like to say thank you for your comments. Needless to say, after such a hard patch in his life, your kind words were just what he needed. Thanks from me too.
Tammikuussa kirjoitin neulomisesta elokuvissa. Olen jo vähän aikaa aikonut laittaa tämän linkin Angel Hair Yarn Companyn sivuille. Joku on siis ehtinyt jo listaamaan neulomiselokuvia.
Remember when I wrote about movies & knitting back in January? I`ve been meaning to post this link to Angel Hair Yarn Company`s site. Seems like somebody`s already done the list of the movies!
Nyt ei ole näyttää mitään uutta, mutta tässä silti kuvia kummipojasta (koska postaus tarvitsee kuvia, vai mitä?). Olin sunnuntaina lapsenvahtina, ja koska kummipojalla oli sattumalta päällä toinen antamistani bodeista, päätin ottaa kuvan. Helpommin sanottu kuin tehty - poika oli kiinnostuneempi laukkuni sisällöstä, kuten avokadosta jota hän yrittää syödä yhdessä kuvassa, kuin mannekiinina toimimisesta.
I have nothing to show right now, except for these photos (no entry is comlplete without a photo or two, right) of nephew. I was babysitting last Sunday, and since he happened to be wearing one of the onesies I gave him, I decided to snap a picture. Only it wasn`t that easy - he was more interested in the contents of my bag, especially the avocado he`s trying to eat in one of the photos, than modeling.
Ai niin: voitin 100% PURA LANA -blogin Marin järjestämissä arpajaisissa Phildarin Pitchoun -lehden! Iloinen yllätys joka piristi flunssaista päivääni huomattavasti.
Oh, I must mention I happened to have luck when Mari of 100% PURA LANA drew names for her Phildar magazine giveaway. A nice surprise which really made my at home battling the flu -day!
Kiitos kaikista mukavista kommenteista edellisiin posteihini! Myös niille, joiden blogeihin en ole käynyt jättämässä mitään jälkeä itsestäni tai joiden blogeihin en ole päässyt (Marika, jostain syystä blogger ei päästä minua katsomaan käyttäjäprofiiliasi).
Saanko esitellä: Jasper.
Meet Jasper.
Jasper sai alkunsa vuoden 2005 lopussa tai vuoden 2006 alussa. Kaipasin jotain pientä neulottavaa joululahjaneuleiden jälkeen, ja Jasper oli juuri sopiva. (Tiesin melkein heti, että kyseessä on Jasper, ei Kate.) Neuloin melkein koko kissan päivässä. Huom. melkein.
Ja nyt päästäänkin Jasper-rukan kurjaan kohtaloon: Jasper vietti seuraavan vuoden kaapin pohjalla ilman raajoja. Aika noloa, koska korvat ja naama oli jo ommeltu vartaloon, napit silmiksi ostettu, ja ainoa, mitä puuttui, oli neljä kerrosta yhdestä jalasta. En osaa selittää, miksi kesti niin kauan tarttua Jasperiin uudelleen.
I started knitting Jasper (I knew right from the start I was knitting a Jasper, not a Kate - don`t ask me how) in the late 2005/early 2006. I wanted to knit something easy after Christmas presents, and Jasper was a good project. I knit almost the entire cat in one day. Almost.
And now I tell you why I call him poor Jasper: he was doomed to spend the entire year in the bottom of my closet, without limbs. Quite embarrassing, since all that was missing was four rows from one paw: I`d already attached the ears and sewn his face, even bought the buttons for his eyes. I really can`t explain why I didn`t finish him sooner.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkilökohtaisen kriisin jälkeen Jasper tuntee itsensä eheämmäksi kissana kuin koskaan ennen.
All`s well that ends well. After a personal crisis, Jasper now feels more complete than ever.
Jasper on neulottu Novitan jämälangoilla äidin varastosta (harmaa ja musta seiskaveikkaa, sininen nallea?) ja 3.5 mm sukkapuikoilla. Malli Jess Hutchinsonin Kate, Knitty talvi 2005.
Jasper kiittää Yogi-teetä ja Belle and Sebastian -yhtyettä. Molemmilla oli suuri rooli siinä, että Jasper löysi itsensä ja tuntee itsensä taas kokonaiseksi.
Pehmoleluja ei vahingoitettu kuvausten aikana.
Huom. Häntä on oma lisäykseni alkuperäiseen malliin. Mielestäni Jasper ansaitsee hännän kaiken kokemansa jälkeen.
Jasper was knit with some Novita scrap yarns from my mother`s stash, on 3.5 mm dpn`s. The pattern is Jess Hutchinson`s Kate from Knitty Winter 2005.
Jasper would like to thank Yogi Tea and Belle and Sebastian for the big part they had in his process of finding himself and feeling whole again.
No stuffed animals were harmed during the photoshoot.
Note: The original pattern doesn`t have a tail included, but I thought Jasper really deserved one after all he`s been through.
Kiireisen viikon ja viikonlopun jälkeen päivä yksin kotona on toisinaan parasta, mitä tiedän.
After a busy week and weekend, staying home alone is sometimes the best thing I know.
Aikaa lukea lehteä kahvia juodessa, aikaa katsoa joulukaktuksen kukkia läheltä (joulukaktus kukkii kahdessa erässä: puolet ennen joulua, puolet joulun jälkeen). Aikaa rauhoittua. Ja aikaa tehdä vielä yksi syntymäpäivälahja.
Time for reading magazines while drinking coffee, time for looking at the flowers on my christmas cactus (which has decided to bloom in parts: the first part just before Christmas, the second part after). Time for taking it easy. And knitting yet another birthday present.
Läheltä kukat näyttävät pinkiltä organzalta.
The flowers look like pink organza up close.
Halusin myös näyttää saamani ystävänpäivälahjat: suloinen lammas siskolta, joka on vastuussa lammaskokoelmani kasvamisesta (ystäväpäivän postissa on kuva ensimmäisestä, jonka ostin itse Tallinnasta). Tämä lammas on Pikku prinssin lammas. Annoin kerran siskolle kettupehmolelun, joka oli tehty Pikku prinssin ketun mukaan (suosikkihahmoni kirjassa) - sisko pitää ketuista.
Toinen lahja on A:n tekemä tyyny. Tyynyn kankaassa on golfaajia, toinen puoli on vaaleaa, kuviollista huonekalukangasta. Tyyny sopii vanhalle tuolilleni, jonka perin äidin vanhemmilta. Tuoli on uuden verhoilun tarpeessa - kun sain sen n. kymmenen vuotta sitten, halusin keltaisen kankaan, joka on vähän liian ohut tuolinpäälliseksi. Silloin päällisen teki äiti. Haluaisin viedä tuolin verhoilijalle, jotta se saisi myös uudet pehmusteet. Tällä hetkellä siinä ei ole kovin mukava istua, kun jouset tuntuvat läpi, mutta pidän tuolista silti.
Plus I wanted to show the presents I got for Valentine`s day: a lovely lamb from sis, who`s the main reason my sheep collection keeps growing (on Valentine`s Day post is a pic of the first sheep - a ceramic one from Tallinn. That one I bought myself). This lamb is Little Prince`s lamb. I once gave a fox softie made after the fox in Little Prince (my favourite character in the book) for her - she`s a fox lover. And then there`s a pillow made by A. It`s got some golfers on it, the other side of the pillow is off white patterned fabric. I think it goes well with my old chair. The chair came from my Mum`s parents, and is in need of a new cover - back when I got it, about ten years ago, I insisted on a yellow fabric which is a bit thin for upholstery. Mum made the cover then. I`d like to take it to a professional upholsterer for a new padding and all. At the moment it`s not really comfortable to sit in as you can feel the springs a little, but I like it all the same.
Kummipoikani, siskoni poika pikku A vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä perjantaina. A ei olekaan enää vauva - hän tuntuu kasvavan niiin nopeasti, varsinkin opittuaan kävelemään (tai paremminkin juoksemaan). On kuin A olisi ollut olemassa paljon pidempään kuin vuoden, on vaikea muistaa millaista oli ennen kuin tapasin hänet ensimmäisen kerran vajaan vuorokauden ikäisenä. Olen onnekas kun olen voinut viettää paljon aikaa A:n kanssa ja tutustua häneen kunnolla jo vauvaiässä - toivottavasti siihen on jatkossakin mahdollisuus.
Little A, my nephew, had his first birthday on Friday. Not a baby anymore. He seems to be growing up so fast, especially now when he`s suddenly started walking (or running, more like it). It also feels like he`s been around forever, it`s hard to remember how things were before he was born. I`m really happy for having been able to spend a lot of time with A and bonding with him, and hopefully I`ll continue doing that.
Tiedän, että kolme lahjaa yksivuotiaalla on ehkä vähän liioittelua. Mutta minusta poikaa voi hemmotella nyt, kun hän on liian pieni ymmärtämään, että häntä hemmotellaan. Yksi lahjoistani oli ostettu, Zdenek Milerin Myyrän housut -kirja. Rakastin myyrää lapsena (ja vieläkin) ja on hauskaa, että myyräkirjoja, dvd-levyjä ja muuta tavaraa on saatavana. (Arvaa, mitä saat lahjaksi tulevaisuudessa A!)
Now I know three presents might seem a bit much for a 1-year-old. But I think it`s okay to spoil A a little when he`s still too young to know he`s being spoiled. One of my presents was bought: one of Zdenek Miler`s Mole books. I loved the Mole as a child, in fact I still do! It`s great they sell books, dvd`s and other Mole stuff again. (Guess what you`ll be getting in the future, A?)
Tuunasin pari H&M:n bodya kontaktimuovisapluunoiden avulla. Keltainen valasbody on suosikkini - en välitä khakin vihreästä, mutta bodyt myytiin yhdessä (oli muuten vaikeaa löytää niitä ilman kuviota/printtiä). Vihreä dinobody sopii kuitenkin toiseen lahjaan:
I customized some onesies from H&M by stenciling a whale and a dino on them - I like the one with whale better. Khaki green isn`t my favourite, but the onesies were sold together (and it wasn`t easy finding ones without pattern/print). And the green one goes with another present:
Dinosaurus saattaa näyttää hiukan uhkaavalta, mutta ei syytä huoleen: se on stegosaurus, kasvinsyöjä ja oikeastaan aika lempeä. Sillä on siniset silmät (ainoa sopivanvärinen lanka varastossani) ja kukikas vatsa, niin kuin vikasta kuvasta näkyy. Jalat ovat toiselta puolelta ruutukangasta ja ne liikkuvat. Tein 'nappinivelet', ilman nappeja tosin, jotta lelu olisi turvallinen. Mitähän 'button joints' on suomeksi? Kuvatessa ei ollut paljoa valoa, kuvien laatu ei ole paras mahdollinen...
Don`t be afraid! He might look a bit menacing, but he`s a stegosaurus. Meaning he`s a vegetarian and quite gentle. He`s got blue eyes (the only suitable colour I had), flowers on his belly, and green and white gingham on the other side of his legs, as you can see in the last photo. You can move his legs, since I made button joints. Without the buttons though, since I wanted him to be as toddler friendly as possible. Sorry, I didn`t have much light while taking the photos.
Halusin tehdä dinosauruksen luettuani Kristinan tämän postin. Lentolisko, jonka Kristina on tehnyt yhteistyössä poikansa kanssa, on HIENO! (Ja on hauskaa, että se on äidin ja pojan yhteistyön tulosta.) Kristina esitteli myös ostamansa dinosauruskaavan. Minulla ei aikaa etsiä kaavaa, joten piirsin sen itse.
Ottaen huomioon sen, etten ole koskaan tehnyt minkäänlaista pehmolelua*, kaavasta tai ilman, dinosta tuli mielestäni ihan hyvä. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa ompelemiseen (ks. tämä posti), olisin varmaan muokannut vielä kaavaa ja tehnyt toisen version. Ehkä sitten myöhemmin, ehkä ei - haluaisin kokeilla muita pehmoleluja seuraavaksi. Täytyy viedä ompelukone pian huoltoon.
*Valehtelin - tein kerran kissan, mutta se oli niin yksinkertainen, ettei sitä lasketa.
I got inspired to make a dino softie from this post by Kristina. How cool is that flying dino she`s made in collaboration with her son?! Very cool. (And I love the fact they worked together on it.) Staring at her dino and the picture of the dino pattern, I knew I wanted to make one for little A. Only I didn`t have a pattern at hand, so I drew it myself. Considering I haven`t ever done a softie, neither with a pattern nor of my own design*, I think the stegosaurus turned out okay. If I`d had more time to sew it instead of one afternoon (see this post), I`d probably called it a beta version and tried to better the pattern. Maybe later. And maybe not - I`d like to try my hands on other softies next. Have to take that damned sewing machine to the repair soon.
*Oops, I lied - I made a cat once, but it was so simple it doesn`t count.
A:n mielestä hauskin lahja taisi kuitenkin olla lahjapaperi.
Being a toddler, A seemed to find the wrapping paper the best present of all.
Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystäville!
Happy Valentine`s for all my blog friends!
Ompelukoneongelmat, synttärilahjat ja taistelu flunssaa vastaan saivat minut luopumaan käsintehtyjen korttien näpräämisestä (kaksi tein, mutta ne oli niin yksinkertaisia, ettei niitä lasketa). Onneksi korttilaatikosta löytyi muutama sopiva. Nämäkin lähtivät postissa, ystävälle jolla on enemmän tukkaa ja paremmin käyttöä pinneille, toivon.
The trouble with the sewing machine, birthday crafting and fighting a flu resulted in no hand-made valentine`s day cards (well, two, but they were so easy they don`t count). Luckily I had some suitable one`s in my card box. These were also sent to a friend with hair more suitable for hair pins.
Äidillä on lomaviikko, ja pian lähden hakemaan hänet junalta. Perhekeskeisen loppuviikon lomassa yritän blogata kummipojan lahjoista - mutta vasta kun ne ovat synttärien viettäjällä, siltä varalta että sisko käy täällä kurkkimassa. Tässä kuitenkin vähän esimakua:
Mum has some time off from work and will visit us (most importantly nephew) for the rest of the week. I`ll try to post photos of nephew`s presents later this week though - AFTER he`s got them, just in case sis is lurking here. Here`s a sneak preview:
Huh! Olen ommellut koko päivän, tai ainakin viisi tuntia putkeen. Sain melkein valmiiksi synttärilahjat (tai ainakin sen ommeltavan osan) ja sängynlaidanpehmusteen kummipojalle, kuvia en ehtinyt ottaa. Tämän ompelumaratonin syynä ei tällä kertaa ole asioiden viime tippaan lykkäämiseen taipuvainen luonteeni, vaan ompelukone, joka asuu luonani*. Se päätti mennä lakkoon vähän aikaa sitten. Ensin se sylkäisi käsipyörän sisältä pätkän rautalankaa, mutta se ei vielä tehnyt ompelemista mahdottomaksi (vaikka vähän hankalaksi). Kun en tätä huomioinut sen kummemmin, kone sai kai tarpeekseen, ja päätti lakata ompelemasta kokonaan. Nyt on vikaa sukkulan (onkohan se se suomeksi?) ja neulan kohtaamisessa - oikeastaan tiedän, missä vika on (kiroiltuani ja googlattuani aika pitkään - on vaikeaa etsiä tietoa jos ei tiedä mitä etsii tai mitä osat ovat nimeltään oikeasti) mutta en osaa korjata. No, kone oli varmasti muutenkin jo huollon tarpeessa.
*Kone on siskon, mutta on ollut lainassa noin puolitoista vuotta. Kiitos sisko.
Ystäväni P pelasti: antoi minun mennä käyttämään omaa upouutta, käyttämätöntä Husky Stariaan - sama kone muuten jonka ostamista pohdin. Paniikki vältetty. (Hartiat kyllä soimaa tuosta ompelemisen määrästä huonolla tuolilla.) Sivumennen sanoen, miksi ihmeessä ohjekirja tarjoaa joka ongelmaan ratkaisuksi vain langoittamista uudelleen?
Whew! I`ve been sewing all day, or at least five hours. As you know I have birthday presents to make, and now I`m mostly done (with the sewing part). Plus I finished a crib bumper for nephew. No pics yet, though. The reason for this kind of sewing marathon isn`t (for once) my habit to procrastinate until it`s almost too late. This time I have someone else to blame, that is, the sewing machine living with me.* It decided to go on strike a while ago: after I`d ignored the piece of wire it spit out from it`s handwheel, making sewing not impossible but somewhat difficult, it now has problem with timing. This was a conclusion I reached after many bad words and lots of googling (it`s not easy if you don`t know what`s wrong and/or know the correct names for the parts). And despite my best efforts, I can`t fix it. Well, I guess the machine was long due for a good tuning.
*It`s sister`s, but I`ve borrowed it about one and a half years. Thanks, sis.
Luckily my friend P came to the rescue: she was sweet enough to let me go and use her brand new, still in the box, not-used-once Huskystar. Panicking over. (But boy do my shoulders ache after all that sewing!) Oh, and on a side note, why does the manual say 're-thread the machine' to every problem?
Se ompelukoneista. Viime aikoina on valmistunut muutama kukka, joihin ei tarvita ollenkaan ompelukonetta - siitäs saat, Singer!
Enough with this - let`s look at some flowers. Which require no sewing machine at all - take that, Singer!
Ostin vähän aikaa sitten neuletakin, joka selvästi tarvitsi jotain ekstraa. Sinivalkoinen on wisecraftin Blairin ohjeella tehty (samoin kuin tämä) - tällä kertaa silitin ensin tukikankaan taakse. Näillekin on muuten Flickr-ryhmä.
A while ago I bought a new cardigan, which needed some extra cuteness. For the blue-and-white one I used Blair`s tutorial at wisecraft (same as for this one) - this time I used some iron-on backing. There`s a Flickr group for these, too.
En minä aina ole tämmöinen söpöilijä kuin pari edellistä postia antavat ymmärtää. Todisteena uudet korvikset - pääkallot joilla on grillit (okei, ehkä nämäkin on vähän söpöt).
And just to show you I`m not always as cutesy as the past posts make me look like: new skulls with grills -earrings (ok, maybe they`re kind of cute too).
Lupasin blogata pian muista asioista, ja kerrankin päätin pitää blogiini liittyvät lupaukseni. Viime viikkoina olen näperrellyt sitä sun tätä, joten mikään näpertelyn kohde ei oikein ole valmistunut. Helmikuussa on tulossa kolmet synttärit kymmenen päivän sisällä, kun kaksi ystävää täyttää vuosia ja kummipoika vuoden. Kummipojan ensimmäinen syntymäpäivä on tietysti erityistapaus, joten jotain erityistä pitäisi keksiä. Vaikkei synttärisankari itse taidakaan ymmärtää, mistä on kyse.
I promised to come back soon, didn`t I ? I`ve been doing a little bit of everything in the last weeks, which has resulted in getting very little finished. February is a month when two of my friends and my nephew have their birthdays - all during the span of ten days - and I`ve been mulling over some gift ideas. Nephew`s is special: he will be one, so I think something extra special should be in order. Even though the birthday boy himself won`t really understand how the day`s special.. We`ll see...
Kuumaliimapistoolin mystinen katoaminen (johtuen paniikkisiivouksesta ennen vieraiden tuloa - kadotan tavaroita kun laitan ne jonnekin piiloon) on myös hidastanut asioiden valmistumista. Onneksi eilen muistin, missä se voisi olla, ja löytyminen johti uusien pinnien valmistumiseen. Tällä kertaa "jojoja", ohje mm. Heather Baileyn blogissa. Toisessa on jopa Project Spectrum -värejä!
The mystical disappearance (the cause of which was some panic cleaning before guests arrive - I tend to hide things and then forget where) of my glue gun has also hindered getting some things done. Luckily I remembered yesterday where it might be, and finding it resulted in these hair pins. This time with yo-yo`s, tutorial in Heather Bailey`s blog. Look, one of them has Project Spectrum colours, even!
Juuri ajoissa ennen hiuspinnien lähtemistä postissa ystävälle sain Euroteamista tilaamani nauhat. Tilasin nauhat n. kaksi kuukautta sitten, mutta ilmeisesti nauhakutomossa oli sattunut vahinko - mikä selvisi, kun ensin olin saanut karhukirjeen maksamattomasta laskusta, jota en ollut koskaan nähnytkään, ja otin yhteyttä Euroteamiin. No, sattuuhan sitä kömmähdyksiä. Muuten palvelu oli kyllä nopeaa ja moitteetonta, ja ilmeisesti yleensä nauhat tulevat perille niin kuin pitääkin. Joka tapauksessa, tässä ne ovat ja näyttävät hyvältä!
And just in time, before I send the pins away to a friend, came these tags from a Finnish on-line store. I ordered them about two months ago, but apparently they had some problems with the manufacturer. Which they told me after sending me notice on my never-received-bill and me e-mailing them about the mistake. Anyway, now they`re here and look good!
Helmikuu alkoi, samoin Project Spectrum. Mm. Mielitty ja Särmä kirjoittivat jo helmi-maaliskuun väreistä ja inspiroivat minua pohtimaan omaa suhdettani kyseisiin väreihin omassa blogissani (sen sijaan, että jättäisin vain ylipitkiä kommentteha muiden blogeihin).
It`s February and time for the first colours of Project Spectrum. Some other bloggers have already written about Project Spectrum colours in their blogs, and inspired me to do the same (rather than continue leaving overtly long comments in their blogs).
Sininen on aina ollut vähän hankala väri minulle. Johtuneeko äidistä ja siskosta, jotka käyttävät sinistä ei koskaan/harvoin, mutta voin laskea menneinä vuosina omistamani siniset vaatekappaleet yhden käden sormilla (farkkuja ei lasketa - minusta ne ei ole samalla tavalla siniset ...ei, perusteluja ei ole). Olin päättänyt, että sininen ei koskaan sovi minulle. Mikä ei ole ihme, ottaen huomioon, että olin yrittänyt pukeutua vauvavaaleansiniseen teininä - se ja luultavasti laivaston sininen ovat huonoimmat mahdolliset värit minulle. En ollut teininä kovin trenditietoinen enkä myöskään omistanut minkäänlaista väri- tai muuta pukeutumissilmää, valitettavasti. Olen kuitenkin aina pitänyt joistain sinisen sävyistä muuten, ja viimeisen vuoden aikana on vaatekaappiini yllättävästi tullut (enimmäkseen vihreään taittuvia) sinisävyisiä vaatteita, mm. uusi talvitakkini.
Project Spectrumin sinistä osuutta varten minua odottaa pari kerää vaaleansinistä lankaa ystävän kämmekkäitä varten, ja linkin takana olevan kuvan Nalle alkoi muotoutua melko-perussukiksi jo tammikuun puolella. Valitettavasti sukat taitavat olla vähän liian perusmallia, kun ei millään huvittaisi purkaa ja alkaa alusta. Tällä hetkellä sukista on nimittäin tulossa liian suuret, joten jotain täytyisi tehdä.
Valkoinen on väri (tai siis teknisesti ottaen kai ei ole), josta minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Pidän valkoisista kukista melkein kaikkein eniten, ja lumesta, mutta muuten se ei herätä mitään kummempia tunteita. Arvelin etukäteen, että tämä on vaikea osa, mutta kerrankin voin kehua laiskaa luonnettani: kesken on myssy luonnonvalkeasta isovelistä. Myssy on odotellut lisäinspiraatiota, ja saa nyt olla valkoinen PS-työni.
Ja lopuksi harmaa. Harmaata käytin kymmenen vuotta sitten, jolloin kaikilla oli liikuntatunneilla ja vähän muutenkin meleeratun harmaata trikoota/collegekangasta päällä. Ugh. Ja pari vuotta myöhemmin kaupat tarjosivat käsittämätöntä pinkki-harmaa -yhdistelmää. Sittemmin olen vannonut, etten koskaan enää pue harmaita vaatteita - ei tosin sovikaan minulle kovin hyvin - mutta ilmeisesti trendit vaikuttavat, tiedostin sitä tai en: pari kuukautta sitten ostin harmaan topin, ja nyt harmaa on muutenkin alkanut näyttää kauniilta joissain tapauksissa. (Villan harmaa tosin on miellyttänyt minua muutenkin.)
Harmaan varalle minulla ei ole suunnitelmia, ja aionkin jättää sen maaliskuulle. Tai kokonaan pois, jos ei ole harmaa olo. Särmän blogissa tosin oli linkki maailman ihanimpaan harmaaseen lankaan... Sääli, etten neulojana ole ihan Kidsilk Haze -tasolla.
Muista asioista piakkoin. Mukavaa (pakkas)päivää kaikille!
Blue has been a tricky colour for me a long time. Influenced (?) by Mum and sis who never/rarely wear blue, I can count on the fingers of one hand the blue cloths I`ve had til last year (in my opinion, jeans don`t count - don`t ask why). I`d decided blue just isn`t my colour, and considering the fact I tried to wear baby blue in my teens, no wonder. That`s probably the worst choice, along with navy, for me - I wasn`t very a trend oriented teenager, nor one with an eye for colours, sadly. I`ve always liked some ahdes of blue, though (not necessarily in clothes) and in the past year have actually purchased some blue clothes, mostly shades with a bit of green of them. Including my coat for winter. For the blue part of Project Spectrum I have this yarn waiting to become fingerless mitts for a friend. As for the other yarn in the photo behind the link, I already began to knit some basic socks in January. Taking a head start, I thought. The socks might be a bit too basic, though, since I haven`t had an urge to purl them and start over (which I should do, at the moment they`re too big).
White is a colour (well, technically it isn`t a colour) that I don`t have much feelings for. I love white flowers, but other than that don`t usually even remember the colour. I thought this would be really difficult to include in knitting/sewing/anything, but fortunately I`ve got a white hat on needles already. Or, more appropriately, still on needles. It`s been waiting for some much needed inspiration.
And then grey. I wore grey ten years ago, when grey sweatpants and -shirts were usual in my school. Later I`ve come to think of it as boring as a colour can be, and swore not to wear it again. (Grey wool was ok in my book, though.) But it seems the trends have an effect on you whether you think of them or not, because I suddenly wanted to buy a grey top a while ago - there`s a lot of grey in shops for a change. Grey`s the only colour I have no plans for, yet. I`ve decided to leave grey to March - and I`m ready to neglect it if I don`t feel like grey. In Neuleunia blog there was a link to the most gorgeous grey yarn ever, though. It`s a pity I`m not quite on a Kidsilk Haze level of knitting yet!
About other things soon. Have a great day, everybody!
En tiennytkään miten hankalaa on ommella koneella ympyrä (tai kylliksi ympyrän kaltainen muoto), ennen kuin päätin kokeilla neulatyyny, siis kukkapinnejä.
I never knew how difficult it is to sew a smallish circle (or at least something circle-like enough to pass) by machine before I tried to make these pin cushion, I mean flower, bob pins.
Kuvien ottaminen (kirjaimellisesti) omasta päästä on myös vähän haastavaa. Siksi näytän siltä, että kurtistan kulmiani. :)
Taking photos of your own head is a bit tricky, too. That`s why I seem to be frowning in the pics.
(Kuten kuvista näkyy, hiukseni ovat liian lyhyet -ja liukkaat- pysyäkseen kiinni pinneillä. Enkä ole varma käyttäisinkö näitä pinnejä muutenkaan.)
(As you can see, I have a bit too short -and slippery- hair for pins. And am still unsure if I`d really wear these even if I haven`t.)
ps Kiitos kaikille pikkuleipäkommentoijille! Oli mukavaa kuulla, että aiotte kokeilla/olette kokeilleet reseptiä. Pitänee itsekin tehdä toinen erä, ekasta meni osa siskolle ja loput vain katosivat jonnekin...
pps Voiko bloggerissa yliviivata postin tekstin (siis yli-, ei alleviivata)? Miten?
